Perhe


janina

Lapsiperheet odottavat kiltisti vuoroaan

Vanhemmuus ei ole sairaus

Vanhemmuuden kustannuksista

Lapset liikkumaan - Kaikki pelaa

Jos tahdot jollekulle pahaa - sääli häntä

Kotiäitejä tapaamassa Pietarsaaressa

Antakaa kaikkien kukkien kukkia

Ajatuksia parisuhdelaista

Kirjallinen kysymys EU:n työmarkkinoiden vaikutuksesta yhteishuoltajuuteen

Opposition välikysymys ja vastauksemme

Kansalaiskirje hedelmöityshoidoista

Lapsiperheet taas alakynnessä budjettineuvotteluissa

Naiseus ei saa olla este vakinaiselle työsuhteelle!

Kirjallinen kysymys alaikäisen pankkitilin avaamisesta

Kirjallinen kysymys lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä

Vanhemmuuden tukemisen monet mahdollisuudet päivähoidossa

Yksityisen päivähoidon pulmakohdat Turussa

Hedelmöityshoidot

Luomua lasten lautasille



Lapsiperheet odottavat kiltisti vuoroaan

Muistan hyvin vuoden 1995 hallitusneuvottelujen tuskan. Etukäteen tunnelma oli jännittynyt. Kokoomus ja vihreät olivat edellisellä vaalikaudella ottaneet yhteen mm. rantojen suojeluohjelmasta, ja vihreiden kenttäväki suhtautui hyvin epäilevästi hallitusyhteistyöhön nimenomaan ympäristöasioiden vuoksi. Neuvottelut etenivät kuitenkin yllättävän hyvin.
Ympäristöongelmia suuremmiksi ongelmiksi nousivatkin lapsiperheiden asemaa koskevat dramaattiset heikennykset. Alkuperäisessä säästölistassa mm. koko kotihoidontuki olisi leikattu pois. Se ei käynyt vihreille, ja olimme jo pakanneet tavaramme ja siivonneet ryhmähuoneemme Smolnassa lähteäksemme. Pääministerikokelas Paavo Lipponen tahtoi kuitenkin vielä yrittää. Osa lapsiperheiden aiotuista säästöistä poistettiin ja vastaava summa etsittiin toisaalta mm. suuremmista eläkkeistä. Silti lapsiperheiden osuus säästöpaketissa jäi suureksi, ja osa vihreiden eduskuntaryhmästä äänesti vielä eduskunnassakin hallitukseen menoa vastaan.
Suomen talouden kuntoon saattaminen kesti koko Lipposen ensimmäisen hallituksen ajan. Budjettitalous onkin nyt mallillaan, mutta kansantalous ei. Hallitus ei ole onnistunut työllisyyspolitiikassaan ja sen myötä on syntynyt myös aika suuri joukko huonosti toimeentulevia ihmisiä.
Viime vuodet ovat olleet hyviä talouskasvun vuosia ja viimein on päästy vakavasti miettimään, olisiko meillä varaa purkaa edes joitakin vuoden 1995 kovia leikkauksia.. Jo viime keväänä nähtiin, ketkä ovat tuolloin hallitusryhmien enemmistön mielestä eniten rahan tarpeessa: vähintäänkin keskituloiset eläkeläiset. Hallitusryhmien johto katsoi, että ns. pohjaosan kaksinkertaisen leikkaamisen purkaminen oli tärkeintä.
Vuoden 1995 säästöjen jäljiltä on olemassa suurempiakin vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia kuin kyseessä oleva sinänsä ikävä eläkeleikkaus. Lipposen hallitusten aikana on suhteellisesti muita heikompaan asemaan joutuneet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaperheet sekä perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Jo tätäkin vanhempaa perua on meillä joukossamme todella pienituloisia eläkeläisiä, joiden eläkkeiden parantaminen olisi ollut huomattavasti kiireellisempää kuin viime kevään keskiluokkaisten eläkeläisten asioiden parantaminen.
Viime budjettiriihessä oli aika miettiä taas kerran, mikä on oikein. Tiedettiin, että sairasvakuutusmaksuja ei kerry tarpeeksi. Päätettiin kuitenkin alentaa eläkeläisten SAVA-maksua, koska eläkeläiset ovat jo toistamiseen hallituksen mielestä kaikista suurimman rahan tarpeessa. Lapsiperheet odottakoon, sillä aktiiviset eläkeläiset tarvitsevat vaalibudjettinsa. Samaan aikaan päätettiin nostaa lääkekulujen omavastuuta. Se tarkoittaa sitä, hyvätuloiset ja suhteellisesti ottaen terveemmät eläkeläiset voittivat ja paljon sairastavat eläkeläiset joutuivat maksumiehiksi.
Nyt näyttää siltä, että Lipposen toisen kauden viimeisen budjetin asetelmat ovat samat kuin vuoden 1995 hallitusneuvotteluissa. Meidän vihreiden suurimmat huolenaiheet eivät ole budjetin ympäristöpainotuksissa, vaan enemmänkin sen lapsiperhevihamielisyydessä.
Janina Andersson
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja



Vanhemmuus ei ole sairaus!

Lehdistötiedote 2004-05-22
Suomi tarvitsee paitsi maahanmuuttajia myös lisää lapsia. Nuoret naiset ovat avainasemassa. Tutkimusten mukaan nuoret perheet haluaisivat enemmän lapsia, mutta naiset eivät uskaltaudu perheen perustamiseen työmarkkinatilanteensa takia. Nuoret koulutetut naiset tekevät Suomessa pätkätöitä. Syy tähän on, että vanhemmuuden aiheuttamat kustannukset maksaa Suomessa äidin työnantaja. – Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on pitkän tähtäimen asia ja vakava asia ikääntyvässä Suomessa. Tarvitaan uusia suuria linjoja ja toimenpiteitä niiden tavoittamiseksi, pilkun paikan sijoittelulla sairausvakuutuksen yhteydessä ei ole sijaa. Nyt pitäisi tehdä politiikkaa, perää Vihreiden kansanedustaja Tarja Cronberg puoluekokouksessa Tampereella.
Kustannukset, jotka työnantajalle vanhemmuudesta aiheutuvat ovat raskauden aikaiset lyhyet sairauslomat, vanhempainvapaan ajalta kertyvä palkan ja päivärahan erotus, hoitovapaa pienten lasten sairastuessa ja sijaisuudesta aiheutuvat kustannukset. Korvausta työnantaja saa ainoastaan osasta vanhempien vuosilomakustannuksia. Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista molempien vanhempien työnantajien kesken on vastustettu sillä perusteella, että kustannukset täytyy kattaa siellä, missä ne syntyvät. Toisin sanoen kustannukset, jotka syntyvät äidin hoitovapaista, tulee myös äidin työnantajan maksaa. Isät käyttävät Suomessa vain noin neljä prosenttia kaikista korvatuista vanhemmuuspäivistä, joten vastuun jakautuminen kustannusten osalta on pahasti vinoutunut. Tilanne on erityisen ongelmallinen naisvaltaisilla aloilla, kuten palvelu- ja hoivatyössä sekä naisyrittäjien kohdalla.
Nk. Cronbergin mallin mukaan jaettaisiin vanhemmuudesta työnantajille aiheutuneet kustannukset tasaisesti kaikkien työnantajien kesken. Kaikista työnantajalle vanhemmuudesta aiheutuvista korvattavista kustannuksista säädettäisiin yhdessä laissa, työnantajille annettaisiin aikaisempaa paremmat mahdollisuudet saada kustannuksista kattava korvaus ja menettelyä yksinkertaistettaisiin.
Sitä vastoin työryhmä, joka tällä hetkellä käsittelee asiaa kolmikannassa, ehdottaa ainoastaan työnantajille maksettavien lomarahakorvausten korottamista, ei muuta. Nykyiselläkin tasolla ja paljolti myös byrokraattisen hakusysteemin vuoksi ko. rahaa kertyy käyttämättömänä Kelalle. Lisäksi työryhmä käsittelee vanhemmuuden kustannuksia sairausvakuutusuudistuksen yhteydessä, jossa tunnetusti on vähän liikkumavaraa..
"Mielestäni vanhemmuuden kustannusten jakoa työnantajien kesken ei tulisi käsitellä sairausvakuutuksen osana. Vanhemmuus ei ole sairaus. Esimerkiksi Ruotsissa on oma vanhempainvakuutus. Kaikki työnantajat maksavat noin 2 % palkkakustannuksista ja näin kerätyllä summalla katetaan kaikki vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset. Ruotsissa vanhemmuus on työnantajille kustannusneutraali", toteaa asiasta lakiehdotuksen jättänyt Cronberg.
"Vanhemmuuden kustannukset on paljon laajempi kuin pelkästään työmarkkinapoliittinen ja siis kolmikanta-asia. Se on ennen kaikkea väestöpoliittinen kysymys ja tulee sellaisena käsitellä", vaatii Cronberg ja sanoo pelkäävänsä, ettei asia saa riittävää huomiota, jos se käsitellään sairausvakuutusuudistuksen yhteydessä. Silloin tärkeä väestöpoliittinen keskustelu jää käymättä.



Vanhemmuuden kustannuksista

Usein kuulee väitteen, että Suomessa tasa-arvo on jo toteutunut. Todellisuus on kuitenkin vielä kaukana tästä. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa naisen työnantaja joutuu maksamaan työntekijänsä raskaudesta noin 10 000 euroa. Muissa Pohjoismaissa kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Tämä tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa Kelan kautta, Tanskassa työnantajat ovat hiljattain perustaneet tätä varten erityisiä rahastoja.
Mutta mistä kustannuksista sitten on kyse? Vanhempainrahahan korvataan Kelan kautta, joten se ei rasita työnantajaa. On kuitenkin paljon muita kustannuksia, jotka työnantaja joutuu korvaamaan:
- Jos nainen raskauden aikana sairastuu, maksaa yhteiskunta sairauspäivärahaa vasta kahdeksannesta sairauspäivästä lähtien. Seitsemän ensimmäistä on työnantajan kustannettava. Eräs kampaamotyönantaja valitti, että tulevan äidin toistuvasti sairastuessa kustannukset voivat nousta hyvinkin suuriksi. Hän toivoi, että lääkärit äidin sairastuessa - sen sijaan että kirjoittavat viikon sairauslomaa - kirjoittaisivat heti kerralla pitkän sairausloman. Näin työnantajan korvattavia karenssipäiviä syntyisi mahdollisimman vähän.
- Vanhempainraha ja äitiyspäiväraha korvataan Kelan kautta. Useissa työehtosopimuksissa on kuitenkin erityisesti sovittu, että työnantaja maksaa raskauden ajalta täyden palkan. Tällöin palkan ja sairauspäivärahan välinen ero jää työnantajan maksettavaksi.
- Vanhempainloman aikana karttuu myös vuosiloma. Nämä kustannukset maksaa pääsääntöisesti työnantaja, joskin sairausvakuutuslaki korvaa näistä 40 % työnantajalle. Korvausta tulee erikseen hakea Kelalta. Kaikki työnantajat eivät kuitenkaan tiedä menettelytavasta tai eivät jostakin muusta syystä ole hakeneet korvauksia. Rahaa on kerätty työnantajamaksun lisäyksenä ja sitä on karttunut Kelalle enemmän kuin korvauksia on haettu.
- Lapsen synnyttyä on vanhemmilla oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta neljän päivän ajaksi. Yleensä äiti käyttää tämän mahdollisuuden. Myös nämä kustannukset jäävät työnantajan maksettavaksi. Vastaavasti Ruotsissa sairauspäivät korvataan 60 päivään saakka.
- Työnantaja joutuu usein palkkaamaan vanhempainloman ajaksi sijaisen. Tilanne on erityisen vaikea pienillä palvelualan yrityksillä, joissa voi olla useampikin nainen samanaikaisesti äitiyslomalla. Kaikki sijaisesta aiheutuvat lisäkustannukset rasittavat työnantajaa, myös vanhempainlomalta palaavan työntekijän uudelleenperehdyttäminen.
Kun näitä kustannuksia laskee yhteen, ei ole ihme, että nuorten naisten tilanne työmarkkinoilla on huonompi kuin nuorten miesten. Alle kolmekymppiset naiset ovat Suomessa erittäin yleisesti pätkätöissä. Oman yrityksen perustaminen on naisille usein mahdollista vasta sitten, kun lapset ovat teini-iässä. Vihreät ovat tehneet lakialoitteen, jossa esitetään mm. korvattavien kustannusten hakemista yksinkertaistettavaksi. Niin ikään aloitteessa esitetään, että vanhemmuus olisi työnantajan kannalta kustannusneutraali. Hallitus puolestaan ehdottaa, että sairausvakuutuslain täydennyksen yhteydessä vuosilomakustannuksista korvattaisiin suurempi osa. Voimassa olevan lain mukaan työnantajalle maksettavan korvauksen määrä päivää kohti on vanhempainpäivärahan suuruinen. Hallituksen uudessa lakiehdotuksessa korvausta korotettaisiin siten, että vanhempainpäiväraha kerrottaisiin kertoimella 1,55. Tämä parannusehdotus koskisi siis ainoastaan lomakorvauksia, joista kuitenkin työnantajalle jäisi maksettavaksi palkan ja sairauspäivärahan ja uuden korotetun vanhempainpäivärahan välinen erotus. Esimerkkilaskelman mukaan:

Palkka 1000 €/kk => vanhempainraha 400 €/kk = 16 €/pv.
Kustannusten korvaus = 1,55 x 16€ = 24,8 €/pv.
1000 €:n kuukausitulolla päiväpalkka on n. 40 €, jolloin korvaus - 24,8 € - on likimain 62 % päiväpalkasta.

Ministeri Mönkäre puolusteli hallituksen kantaa eduskunnan täysistunnossa talousarviokeskustelun yhteydessä. Hänen mukaansa, vaikka korvaus onkin rajallinen, on nyt kuitenkin saatu pää auki. Äitiydestä aiheutuu työantajalle noin 10 000 euron ylimääräiset kustannukset. Hallituksen "parannus" asiaan on, että tuosta 10 000 eurosta korvattaisiin noin 500 euroa. Jäljelle jää vielä noin 9 500 euron suuruinen kannustin syrjiä nuoria naisia työhönotossa. Koska pääosa kustannuksista jää edelleen työnantajan kannettavaksi, on nuorille naisille työelämässä tarjolla yhä vain syrjintää työhönotossa, pätkätyöuraa, ammattitaidon vanhenemista, palkkakehityksen laahaamista.
Yrittäjänaisten keskusliitto ja eduskunnan naisyrittäjyyden tukiverkosto, jonka puheenjohtajana toimin, järjestävät yhdessä 29.9. klo 12-17 eduskunnan auditoriossa seminaarin vanhemmuuden kustannuksista. Tilaisuudessa alustaa mm. Ruotsin Riksförsäkringsverketin johtaja Stig Orustfjord Ruotsin mallista. Naisyrittäjät kertovat työllistämisen kipupisteistä. Toivon mukaan seminaari herättää vilkkaan ja rakentavan keskustelun ja johtaa rohkeampiin muutoksiin naisyrittäjyyden edellytysten parantamiseksi. Vihreiden lakialoite vanhemmuuden kustannusten jakamisesta käsitellään lähiaikoina sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, josta se tulee eduskunnan päätettäväksi vielä syksyn kuluessa.
Tarja Cronberg / Värinä 27.9.2004



Lapset liikkumaan - Kaikki pelaa

Suomi pääsi jokin aika sitten Iso-Britannian mediassa esille ainakin siksi, että Britannian parlamentin alahuoneen terveysvaliokunta tuli tutustumaan suomalaiseen kouluruokailuun ja siihen, miksi meidän lapsemme eivät kärsi ylipainoisuudesta niin paljon kuin englantilaislapset. Osasyy siihen varmasti on, että lapsemme saavat koulussa päivittäin ilmaisen lämpimän aterian, joka on ravintoarvoiltaan tasapainoinen kokonaisuus. Kouluateria on kuitenkin monen lapsen ainoa lämmin ruoka päivässä, ja karamellien, sipsien ynnä muiden epäterveellisten naposteltavien jatkuva syöminen ja virvoitusjuomien juominen on valitettavasti lisääntynyt. Samanaikaisesti on tutkimusten perusteella voitu todeta, että koululaisten kestävyyskunto on laskenut muutamassa kymmenessä vuodessa huolestuttavasti. Koululaiset näyttävät jakautuvan hyväkuntoisiin ja huonokuntoisiin. Osa harrastaa sekä hyötyliikuntaa että vapaa-ajan liikuntaa, osa taas ei tee kumpaakaan. Kun tämän lisäksi vielä koululiikunnan määrää on supistettu, ei tilanne näytä ainakaan paranevan..
Kun puhutaan lasten liikunnasta, ei tarkoiteta vain jonkun lajin harrastamista, vaan siihen lasketaan kaikenlaisia pitkin päivää tapahtuvia pieniä liikuntatuokioita: pihaleikkejä, välituntiliikuntaa, hyötyliikuntaa, koulumatkoja sekä perheen kanssa tapahtuvaa liikuntaa. Näiden erilaisten liikuntahetkien lisäksi osalla lapsista on joku tietty, yksilöllinen liikuntaharrastus, ja miltei puolet lapsista ja nuorista harrastaakin urheilua vähintään neljä kertaa viikossa.
Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen (2001-2002) mukaan noin 40% lapsista harrastaa urheiluseuroissa, ja puolet niistäkin lapsista, jotka eivät kuulu seuroihin, haluaisivat kuulua. Erityisesti vähävaraisten perheiden lapsille koulujen iltapäiväkerhoilla ja ilmaisilla tai lähes ilmaisilla liikuntapalveluilla ja -mahdollisuuksilla on todella suuri merkitys, ja kuntien tulisikin nähdä näiden toimintojen ennaltaehkäisevä vaikutus niin sosiaalisesti kuin kansanterveydellisestikin.
Jalkapallo on ollut pitkään suosituin laji lasten ja nuorten keskuudessa, ja se kasvattaa suosiotaan kaiken aikaa. Suomen Palloliitto onkin ottanut kasvatustehtävänsä vakavasti ja lanseerannut Kaikki Pelaa - ohjelman, jonka tarkoituksena on ottaa kaikki mukaan peliin ja toimintaan, sekä antaa onnistumisen elämyksiä kaikentasoisille pelaajille ilman, että hampaat irvessä vaan jahdataan voittoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on mukana harrastuksessa turvallinen aikuinen ja ilmapiiri on kiittävä ja kannustava. Lähtökohtana on, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kannustavaan ja turvalliseen jalkapalloharrastukseen. Ohjelman arvoihin kuuluvat myös vastuu ihmisestä ja ympäristöstä, iloisuus, suvaitsevaisuus, vuorovaikutus ja kansainvälisyys. Uskonkin, että mm. maahanmuuttajalapset voivat päästä mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan, sekä tutustua suomalaisiin lapsiin ja nuoriin esimerkiksi yhteisen liikuntaharrastuksen kautta, jossa kaikki ovat samanarvoisia riippumatta siitä, mistä maasta he ovat kotoisin. Useissa lajeissa ei myöskään ole tärkeää se mitä kieltä puhutaan, koska pelin säännöt ja taktiikat ovat yhteisiä kaikkialla. Myös vammaiset lapset ja nuoret pääsevät mukaan pelaamaan ja leikkimään, kun harrastusyhteisön ilmapiiri on suvaitsevainen ja peli reilua.
Vanhempi poikani Alec harrastaa jalkapalloa, ja olen sitä kautta päässyt tutustumaan ihan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla lasten liikuntaharrastuksiin ja hänen kavereidensa vanhempiin, mikä on todella mukavaa ja hyödyllistä. Ja tulevan kesän kohokohta onkin neljä päivää kestävä jalkapalloturnaus, jossa kaikki lapset ja vanhemmat nukkuvat yhdessä luokkahuoneen lattialla. Kyllä siinä ainakin viime kesänä syntyi hyvä yhteishenki!
Ihailen kovasti poikien naisvalmentajaa, joka itseään säästämättä ilman rahallista korvausta antaa lapsillemme niin paljon iloa ja parantaa kunnon lisäksi myös heidän itsetuntoaan. Kun valmentaja sanoo, että juuri sinua tarvittaisiin sunnuntain ottelussa, niin kyllä lapsen oma kuva itsestään paranee taas huomattavasti!
Aikuisiän diabetes ja muut "elintasosairaudet" ovat lisääntyneet viime aikoina ja helpoin tapa ehkäistä niitä on huolehtia lastemme riittävästä liikunnasta ja terveellisestä ravinnosta. Karkkipäivän tuominen takaisin perheiden arkeen jokapäiväisen karkinsyönnin sijasta ei välttämättä olisi huono ajatus, eikä raitis ilma meille aikuisillekaan pahaa tee. Näin keväällähän voi lähteä eväsrepun ja termoskannun kera vaikka luontoon kävelemään tai pyöräilemään! Entä jos lähtisimme vaikka jo ensi sunnuntaina koko perheen voimin yhdessä kävelylenkille?



Jos tahdot jollekulle pahaa - sääli häntä

Lasten suhteen on varmaankin tärkeintä, että heitä arvostetaan yksilöinä - ja että he saavat myös tuntea sen. Halailu ja hellittely ovat lasten kasvattamisen kulmakiviä siinä kuin rajojen asettaminen ja oikean ja väärän eron havainnollistaminenkin.
Olen monesti ajatellut, että vanhempien odotukset vaikuttavat sangen pitkään lapsen persoonallisuuteen. En tarkoita tässä sitä, että lapsista tehdään vanhempien halun mukaan esimerkiksi hyviä pianisteja tai jalkapallisteja, vaan sitä, että jos lasta urheasti kannustetaan aktiivisuuteen ja ulospäin suuntautuvuuteen, hänellä on suurempi mahdollisuus myös sellaiseksi tulla verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan huolissaan siitä, mahtaako lapsi uskaltaa tai osata.
Kaikkein kielteisintä lapselle on mielestäni kuitenkin se, että lasta säälitään. Tietoisesti tai tiedostamatta uskotaan, että asiat eivät suju. Jo sanat 'sääli' ja 'säälittävä' kuulostavat ahdistavilta ja alentavilta.
Kun joku oli minua kohtaan ilkeä koulussa, vastasin useimmiten, että ymmärsin ja säälin häntä esimerkiksi vaikean lapsuutensa vuoksi. Se oli negatiivisinta, mitä pystyin tilanteessa sanomaan. Jos sen sijaan joku ystävä on masentunut tai epäonnistunut jossakin, en usko että kukaan siinä tilanteessa haluaisi kuulla säälin osoituksia. Sen sijaan tulisi kuunnella, sekä nostaa esiin kaikkia positiivisia kykyjä ja mahdollisuuksia.
Juuri tällaisen sanoman toivon omankin lapseni omaksuvan. Hän on syntynyt kaikki mahdollisuudet edessään, kunhan hän vain yrittää olla kiltti ja vilpitön sekä pyrkii toimimaan eri tilanteissa niin kuin paras on. Vastoinkäymisillä koettelu ei ole säälittävää.
Joka hetki ei suinkaan ole helppoa ajatella lapsestaan näin. Kun isommat pojat kiusaavat tai jokin tauti kaataa vuoteeseen, tulen helposti ajatelleeksi 'poikaparka'... Tietenkin haluan lohduttaa häntä, mutta kannustaen, en säälien. Toisena kantona kaskessa on huono omatunto. Kun minulla on takana erityisen stressaava työjakso, lähtevät ajatukset helposti juoksentelemaan vähemmän hedelmällisille teille: 'Onhan se sääli, että lapsen äiti on niinkin paljon fyysisesti ja psyykkisestikin poissa'. Tällöin yritän kääntää asiat parhain päin ajattelemalla, miten hyvä isä-poika-suhteelle on se, että he saavat olla kaksistaan, ilman minun sekaantumistani siihen.
Lapset eivät ole ainoita jotka saavat kärsiä vanhempien epäkannustavista ajatuksista. Ainakin yhtä ahdistavia ne ovat sille joka on huolissaan. Jos kaikki aprikointi ja huolehtiminen saataisiin muunnettua luoviksi voimavaroiksi, olisimme takuulla paljon onnellisempia. Huoli on rakentavaa ainoastaan silloin, kun sen pystyy kehittämään johtopäätöksiksi joilla rakennetaan parempaa. Jos pelkää pikku pyöräilijän kolhivan itseään, pitää hankkia kypärä ja turvaviiri - sen lisäksi että päättää onko ylipäänsä turvallista pyöräillä. Mutta sen jälkeen tarvitaan kannustusta, ei kauhistelua joka kuhmusta ja mustelmasta. Viimemainitun kirjoitin pääasiassa itseäni vahvistamaan, sillä Alec palasi juuri itkien ojanpohjalle päättyneeltä pyöräilyreissultaan. Minussa piilevän kanaemon kurissa pitämiseen tarvitaan kovaa itsekuria, mutta se paranee pikkuisen kerta kerralta. Pienet lapset, pienet ongelmat. Isot lapset, isot ongelmat. Toivon mukaan voin ottaa yhtä iisisti silloin, kun hän tulee kotiin kertomaan mahdollisesta avioerosta, työttömyydestä tai muusta kenties eteen tulevasta. Sääliä hän ei silloin tarvitsisi, vaan myötäelämistä, apua löytää edessä olevista mahdollisuuksista



Kotiäitejä tapaamassa Pietarsaaressa

Olin pitkällä yli viikonlopun yli menevällä vierailulla Pohjanmaalla, Pietarsaaressa ja Vaasassa. Puhuin Pietarsaaressa mm. lasta kotona hoitavan vanhemman asemasta ja tapasin useita kotiäitejä ja -isiä. Vaikka matka oli pitkä, olin tosi hyvällä mielellä vierailun jälkeen ja yleisökin vaikutti tyytyväiseltä vierailuni antiin. Alla on tilaisuudesta lähetetty lehdistötiedote, jossa tiivistettynä puheenvuoroni sisältö sekä taustoja.

Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen vanhempaintukijärjestelmä on jäänyt pahasti jälkeen erityisesti kun verrataan lasta kotona hoitavan vanhemman eläketurvaa. Erityisesti avioerotilanteessa puolisoiden taloudellinen tilanne saattaa eläkkeestä johtuen olla ratkaisevasti erilainen. Lapsen kotihoidon tulee olla yhteiskunnallisesti tasavertainen vaihtoehto kunnallisen päivähoidon kanssa, joten Janina Andersson kummeksuukin poliittisen päätöksenteon nihkeyttä kun puhutaan lapsiperheiden aseman parantamisesta. Lapsia syntyy vähemmän kuin aiemmin, joten nyt olisi aika ottaa lapsiperheiden asiat vakavasti ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, Andersson huomautti. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Janina Andersson puhui tänään Pietarsaaressa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Hän puuttui puheessaan muun muassa kotona lasta hoitavan vanhemman eläketurvaan liittyviin epäkohtiin sekä vanhempaintukijärjestelmän yhtenäistämiseen. Lapsen kotihoidon tulee olla tasaveroinen vaihtoehto päiväkoti- ja perhepäivähoidon rinnalla. Eräissä kunnissa lisätäänkin kotihoidon houkuttelevuutta maksamalla erityistä kuntalisää niille perheille, jotka eivät käytä kunnallista päivähoitoa. Kuntalisän maksaminen toisaalta lisää ja toisaalta vähentää kansalaisten tasa-arvoa. Se lisää kotihoidon valinneiden perheiden tasa-arvoa suhteessa kunnallisen päivähoidon valinneisiin, vaikkakin kunnallisen päivähoidon valinneet perheet saavat edelleen julkista tukea enemmän. Toisaalta kuntalisää aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa: toisissa kunnissa lisää maksetaan, toisissa ei. Anderssonin mukaan vanhempaintukijärjestelmässä on monenlaisia epäkohtia ja ristiriitaisuuksia. Eräs ristiriita on tukien myöntämisperusteissa: vanhempain- ja kotihoidon tukien myöntämisperusteet ovat täysin erilaiset. Omien lasten hoitamisesta ei myöskään kerry eläkettä. Sen sijaan eläkettä kertyy esimerkiksi omaishoidon tuesta, jota maksetaan pitkäaikaissairasta tai vammaista lasta hoitavalle. Anderssonin mukaan Suomessa voitaisiin ottaa mallia muista Pohjoismaista, joiden järjestelmä on eurooppalaisella mittapuulla mitattuna lähimpänä suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Erityisesti Ruotsissa ja Norjassa pienten lasten hoito kartuttaa työeläkettä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Norjassa eläkkeet kustannetaan vakuutetuilta ja työnantajilta perittävillä maksuilla sekä valtion osuuksilla. Ruotsissa sen sijaan kotona lasta hoitavan työeläke kustannetaan kokonaan valtion varoin. Janina Andersson vaati puheessaan, että sikäli kun katsotaan, ettei Suomella ole varaa kotiäitien ja -isien eläkejärjestelmään, tulisi kiireellä selvittää avioerotilanteen aiheuttamia epäkohtia ja kehittää esimerkiksi työssäkäyneen puolison elatusvelvollisuutta, mikäli eläkkeen vuoksi puolisot ovat ratkaisevasti eri taloudellisessa asemassa eron jälkeen



Antakaa kaikkien kukkien kukkia!

20.09.2001. Eilen oli kiva tulla töihin aamulla kun opiskelijat olivat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan johdolla kukittamassa töihin tulevia eduskuntalaisia teemalla "annetaan kaikkien kukkien kukkia". Kukitus liittyi tietenkin eilen käynnistyneeseen parilaki-keskusteluun ja oli mielestäni tosi mukava ele, tällaista aktiviteettia näkisi mielellään useamminkin! Ohessa tilaisuuden tiedote.

Nuoriso kukittaa ei kakuta
Helsingin yliopiston opiskelijat jakavat kukkia kansanedustajille muistuttaakseen parisuhdelain hyväksymisen tärkeydestä. Kukitus tapahtuu eduskuntatalon portailla keskiviikkona 19.9. klo 8 kansanedustajien saapuessa työpaikalleen. Samana iltapäivänä on eduskunnassa ensimmäinen käsittely samaa sukupuolta olevien parien suhteen rekisteröinnistä. Opiskelijat haluavat osoittaa kukkasin, että kyseessä on tärkeä, mutta iloinen asia. Kukkien mukana kansanedustajille jaetaan seuraava viesti: Anna kaikkien kukkien kukkia! Enemmistö suomalaisista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien oikeutta rekisteröidä suhteensa. Mielipidetutkimusten mukaan (Taloustutkimus, 2000) kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa lakiesitystä. Vain kolmasosa ei ole muodostanut asiasta mielipidettä tai vastustaa parisuhteen rekisteröintiä. Siksi toivomme, ettette muodostaisi kantaanne ainoastaan äänekkään vähemmistön mielipiteiden perusteella. Toteutuessaan laki tuo käytännön helpotuksia homo- ja lesboparien elämään. Suomen tulee tuoda lainsäädäntönsä muiden Pohjoismaiden tasolle. Keskustelussa parisuhdelaista on ennen kaikkea kyse ihmisoikeuksista: lakiesityksen hyväksyminen on kannanotto samaa sukupuolta olevien parien parisuhteiden, perheiden, rakkauden ja ihmisarvon puolesta. Lakiesityksen läpimeno on tärkeää paitsi homoille, lesboille ja biseksuaaleille, myös heidän perheilleen ja ystävilleen. Asia on tärkeä kaikille niille kansalaisille, jotka haluavat tehdä yhteiskunnastamme tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen.



Ajatuksia parisuhdelaista

Muun muassa Turun Sanomien yleisönosastolla käytiin vilkasta keskustelua parisuhdelaista. Kirjoitin TS:iin oheisen tekstin ennen lakiäänestystä, mutta sitä ei julkaistu.

Parilaki ei heikennä avioliittoinstituutiota
Vihreän eduskuntaryhmän yksimielistä kantaa parilain puolesta ihmeteltiin tällä palstalla (TS 23.9.). Homo- ja lesboparien parisuhteen saattaminen juridisten oikeuksien ja vastuiden suhteen lähelle samaa tasoa kuin heteroparien on meille vihreille periaatteellinen kysymys. Vallitseva tilanne on selkeästi ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa ja se on syrjintäkiellon vastainen. Tämän takia samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tilanne ei parane pelkästään perintökaareen tai muihin yksittäisiin lakeihin tehtävillä muutoksilla. Lain hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat parit saavat suhteel leen lain suojan. Tämän lisäksi heidän asemansa yhteiskuntamme jäseninä, homoina ja lesboina paranee. Aikaa myöten laki varmasti myös vaikuttaa myönteisesti asenteisiin ja vähentää syrjintää. Parisuhteen perusta ei riipu ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Rakkaus ei ole vain heteroiden yksinoikeus. Parisuhde tuo kumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalista turvallisuutta. Näiden perus tarpeiden toteutumien ei millään tavoin ole riippuvainen parisuhteen luonteesta. Tämän takia en ymmärrä argumentaatiota, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet heikentävät tai uhkaavat avioliit toinstituutiota. Lakihan ei tuo mitään muutoksia heteroparien tilanteeseen. Homous ei "tartu". Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden laillistaminen ei aiheuttaisi heterojen joukko mittaista siirtymistä tällaisiin suhteisiin. Tämän voi todentaa muissa Pohjoismaissa (Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska) saatujen kokemusten perusteella. Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistaminen ei ole mahdollista. Janina Andersson Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja



Kirjallinen kysymys EU:n työmarkkinoiden vaikutuksesta yhteishuoltajuuteen

22.11.2001. Tänään jätin kirjallisen kysymyksen EU:n työmarkkinoiden vaikutuksesta yhteishuoltajuuteen. Kysymys on perusteluineen ohessa.

Kirjallinen kysymys: EU:n työmarkkinoiden vaikutus yhteishuoltajuuteen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen EU-jäsenyyden myötä yhä useampi suomalainen hakeutuu töihin tai opiskelemaan Euroopan unionin alueelle. EU:n perusperiaatteiden mukaan EU:n työmarkkinoille tai opiskelemaan hakeutuminen on myös kannustettavaa.
Myös avioerojen ja lasten yhteishuoltajuuksien määrä on kasvanut. Yhteishuoltajuuteen liittyy lapsen edun kannalta paitsi hyviä puolia myös ongelmia. Näitä ongelmia on pohdittu muun muassa hallituksen esityksessä laiksi passilain muuttamisesta (HE 182/1997). Esitys sisältää näiden ongelmien pohdintaa erityisesti passin myöntämiseen liittyvissä asioissa. Esityksessä ehdotetaan passilakia muutettavaksi niin, että alaikäiselle voitaisiin antaa passi, vaikka hänen huoltajansa ei ole antanut siihen suostumustaan, jos passin epääminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajan suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä toiseen valtioon. Esityksessä käytetty "selvästi vastoin lapsen etua" - käsite on hyvin häilyvä eikä esityksessä määritellä jatkuvista viittauksista huolimatta mikä on selvästi vastoin lapsen etua. Julkisuudessakin paljon esillä olleet tapaukset lasten kidnappauksista(tavallisesti EU:n ulkopuolisiin maihin antavat perusteita siihen, että tässä nimenomaisessa yhteishuoltajuuskäytännössä vaaditaan passin myöntämiselle kummankin huoltajan suostumus. Hallituksen esityksen (182/1997) perusteluissa kuitenkin todetaan, että "Passin myöntämismenettelyssä yhteishuoltajuudesta on aiheutunut ongelmia erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsen huoltajat eivät asu välien rikkoontumisen tai muun syyn vuoksi samassa taloudessa. Käytännössä toinen huoltaja voi syytä ilmoittamatta evätä lapselta passin saamisen." Edelleen perusteluissa on todettu, että "käytännössä huoltajan ei ole tarvinnut perustella suostumuksensa epäämistä. Tarkoituksena on voinut olla vain haitanteko entiselle puolisolle. Tällaisissa tapauksissa passin epääminen on joissakin tapauksissa johtanut lapsen edun vastaiseen lopputulokseen, mitä ei ole pidettävä hyväksyttävänä." Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan (HaVM 27/1997 - HE 182/1997) tulisi kiinnittää huomiota siihen, että lain sanamuodosta 'voidaan antaa' huolimatta lähtökohtana on, että alaikäiselle annetaan passi vaikka huoltaja on evännyt suostumuksensa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Esille on tullut tapauksia, joissa huoltaja jonka luona lapsi asuu on saanut töitä toisesta EU-maasta, mutta lapsen toinen huoltaja on kiusantekona evännyt lupansa lapsen passin myöntämiselle. Tällöin lapsen huoltaja on yleensä kaikesta huolimatta joutunut lähtemään työn vuoksi ulkomaille ja lapsi on sijoitettu kenties jonkun kolmannen henkilön luo, koska toinen huoltaja ei kykene tai ole kiinnostunut lapsesta huolehtimaan. Huoltajan viranomaisille hankkimat asiantuntijalausunnotkaan(lapsipsykologit ja -psykiatrit) eivät ole vaikuttaneet viranomaisen päätökseen passin myöntämisen puolesta. Tämä ei voine olla lapsen edun mukaista!
Hallituksen esityksessä puhutaan yleisesti alaikäisestä lapsesta, mutta mielestäni passin myöntämistä päätettäessä pitäisi lapsen ikä ottaa huomioon. Alle kouluikäisen lapsen tulisi voida asua ja elää häntä tosiasiallisesti päivittäin hoitavan huoltajan kanssa yllättävistäkin työpaikkamuutoksista riippumatta, erityisesti silloin, kun lapsen suhde toiseen huoltajaan ei ole säännöllinen hoitosuhde. Tämän päivän EU:n alueen työmarkkinoiden vaatimukset työvoiman joustavuudesta eivät saa vaarantaa lapsen turvallista ja jatkuvaa hoitosuhdetta häntä tosiasiallisesti hoitavaan huoltajaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen ongelmista, joita aiheutuu alaikäisen lapsen passin myöntämisessä yhteishuoltajuustilanteissa, kun huoltaja jonka luona lapsi asuu hakeutuu EU:n alueen työmarkkinoille tai opiskelemaan ja aikooko se antaa viranomaisille soveltamisohjeet tällaisia tilanteita varten?
Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001
Janina Andersson /vihr



Opposition välikysymys ja vastauksemme

27.11.2001 Oppositio jätti viime viikolla välikysymyksen, johon sain tehtäväkseni vastata vihreän eduskuntaryhmän puolesta. Vastaus annettiin tänään, pitämäni ryhmäpuhe on ohessa. Istunto kesti pitkälle yöhön ja puheenvuoroja taisi olla pitkälti yli 70! Vastaus on aika pitkä, joten asetukset saattavat näyttää vähän hassuilta. Sisältö toivottavasti kuitenkin tulee selvästi esiin!
Arvoisa puhemies!
Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin ilahtunut siitä, että myös oppositiopuolueet ovat huomanneet perhepolitiikan, lasten ja lapsiperheiden asioiden tärkeyden ja ottaneet ne näinkin arvovaltaisella tavalla esiin kuin välikysymyksellä. Vihreä eduskuntaryhmä ei kuitenkaan voi olla ihmettelemättä opposition tärkeysjärjestystä, onhan Keskusta tehnyt muun muassa aiemmin jo peräti kaksi väli kysymystä täysin samasta asiasta, polttoaineverosta. Vihreät ovat pitäneet lapsiin ja perheisiin liittyviä asioita tärkeinä jo monien vuosien ajan, niin hallituksessa kuin aikoinaan oppositiossakin. Nykyiset oppositiopuolueet ovat profiloituneet viime aikaisissa keskusteluissa aivan muiden asioiden ajajina: esimerkiksi katseltaessa tätä hallituskautta taaksepäin voidaan huomata, että suurimmat keskustelut ja tunnekuohut ovat opposition keskuudes sa nousseet muun muassa eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, polttoaineverosta tai parisuhdelain hyväksymisestä. Erityisesti viimeksi mainittuhan on nimenomaan perheiden ja lasten kannalta hyvä asia, koska se osoittaa, että nykyaikana ns. perinteisen ydinperheen rinnalle hyväksytään myös muunlaisia perhemalleja.
On totta, että erilaisiin tukiin tai palveluihin ei ole ollut eikä ole tarpeeksi rahaa. On myös totta, että lapsiperheiden asiat eivät varmastikaan ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että hallitus tai hallituspuolueiden eduskuntaryhmät eivät olisi tietoisia ongelmista tai olisi pyrkinyt niitä korjaamaan. Toisaalta, esimerkiksi talousarvion valmistelussa on eduskunnassa nähty tänäkin syksynä, että myös oppositio on vaatinut rahaa mieluummin muihin kohteisiin kuin lapsiperheiden aseman parantamiseen. Se, että samaan aikaan haluaa kosia sekä eläkeläisiä että lapsiperheitä kostautuu jossain vaiheessa: Molempiin rahat otetaan samasta potista. On siis priorisoitava, mutta oppositionhan ei sitä tarvitse tehdä. Hallitus on priorisoinut ja valinnut politiikassaan sellaisen linjan, että käytettävissä olevat rahat laitetaan palveluihin. Mielestämme tässä on onnistuttu olosuhteet huomioon ottaen tyydyttä västi.
Valtiovarainministeriön tiukka linja on myös valitettavasti karsinut sellaisia vihreiden vaatimia asioita, jotka olisivat nimenomaan hyödyttäneet lapsiperheitä. Työttömyyden lisääntyminen ja laman seurauksena lisääntynyt syrjäytymiskehitys on valitettavasti vaikuttanut suhteellisesti eniten lapsiperheisiin jo siitäkin syystä, että niissä on suhteellisesti eniten työikäisiä. Erityisen raskaasti laman seuraukset näkyvät yksinhuoltajien arjessa. Mielestämme yksinhuoltajien taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseen olisi löydyttävä keinoja, erityisesti sairastumisen tai lop puun palamisen kohdatessa perhettä. Akuuttiapuna kunnan tulisi tarjota kodinhoitoapua esimerkiksi yhteistyössä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.
Arvoisa puhemies!
Opposition välikysymyksessään esiintuoma asia ei todellakaan ole mikään uusi ongelma. Syrjäyty miskehitys sai alkunsa tässä muodossa jo 1980-luvun lopussa ja kasvoi koko 1990-luvun ajan. Lapsiperheillä oli siis sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia jo Esko Ahon hallituksen aikana. Me kansanedustajat, jotka olemme istuneet täällä pidempään, olemme kaikki vastuussa tilanteesta. Monet välikysymyksessä mainitut asiat - ryhmäkokojen suuruus, kouluterveydenhuolto sekä päivä hoitopaikkoihin liittyvät asiat - kuuluvat kunnallisen päätöksenteon piiriin. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen valtionosuuksia on esitetty korotettavaksi muun muassa vuo den 2002 budjettiin. Kuntien itsemääräämisoikeuden lisääntymisen myötä ei valtiolla ole enää suuria vaikutusmahdollisuuksia kuntien rahankäyttöön. Monilla meistä kansanedustajista on taval laan kaksoisrooli, olemme myös kunnan- tai kaupunginvaltuutettuja, joten monilla meistä on myös omakohtaista kokemusta perhepoliittisesta päätöksenteosta valtuustoista. Kuntatasolta kuulee aivan uskomattomia kertomuksia siitä, miten vanhemmat joutuvat oikeusteitse hakemaan kunnilta laissa määrättyjä oikeuksiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi vammaispalvelulain velvoitteiden täyttä mättä jättämisen kohdalla.
Itsestäni tuntuu siltä, että kokonaisuudessaan suurimmat taistelut yksittäisistä perhepoliittisista asioista olen käynyt Turun kaupunginvaltuustossa. Tällaisia asioita ovat olleet esimerkiksi ryhmäkoko-asiat, sijaisten palkkaaminen, iltapäiväkerhot ja yksityisen hoidon tuen kuntalisä. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että yhteiskunnallisista panoksista ja painotuksista puhut taessa pitäisi aina katsoa kokonaisuutta, eli päätöksiä ei tulisi tehdä pala kerrallaan. Talousarviossa olevan pienen summan karsiminen saattaa loppujen lopuksi tulla yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkiksi päihdeäitien tukeen suunnattavalla pienellä tuella voitaisiin pelastaa satoja päihdeäitien synnyttämää lasta terveeseen elämään. Tämä tuki kuitenkin karsittiin sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä ja sen kohtalo on nyt eduskunnan käsissä.
Arvoisa puhemies!
Vihreiden mielestä vanhemmilla pitäisi aidosti olla mahdollisuus tehdä valintoja perheen, ei ainoas taan työn näkökulmasta. Työelämässä viime vuosina korostunut tehokkuuden vaatimus on johtanut työpaikoilla vääristyneeseen tilanteeseen: toisaalta jäljelle jääneet vähät työntekijät palavat loppuun, toisaalta on syntynyt eräänlaista näennäistehokkuutta, työpaikoilla roikutaan, koska 'uhrautumista' arvostetaan. Asennemuutosta tai työelämän vakiintuneita käytäntöjä on kuitenkin lainsäädännöllä vaikea muuttaa. Tässä asiassa vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa työnantajien, luottamusmies ten sekä työmarkkinajärjestöjen vastuuta.
Yksi suuri syy perheiden pahoinvointiin on työelämän epävarmuus. Määräaikaisista työsopimuksis ta ja pätkätöistä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämä koskee erityisesti vastavalmistunei ta naisia. Kaikkialla on läsnä kiire ja kilpailu, yhteiskunta pyörii koko ajan. Kauniista korulauseista huolimatta tätä kehitystä on haluttu tukea myös täällä eduskunnassa: hyvänä esimerkkinä on esimer kiksi keskustelu kauppojen sunnuntai-aukioloajoista. Yksi syy siihen, että vihreät vastustivat tätä oli nimenomaan perhepolitiikka: yksinhuoltajien entisestään vaikeutuva tilanne sekä perheen yhteisen vapaa-ajan väheneminen.
Työajan lyhentäminen tuo osaltaan helpotusta perheen yhteisen ajan vähyyteen. Työelämän jousto malleja tulisikin kehittää entisestään. Ulla Anttila on jättänyt lakialoitteen osittaisen hoitovapaan laajentamisesta alle 12-vuotiaiden lasten sekä vammaisten tai pitkäaikaissairaiden alle18-vuotiai den lasten vanhempiin. Ryhmämme mielestä tämän muutoksen läpimeneminen olisi tärkeä askel yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi perheille. Monissa perheissä nainen on se joka tienaa vähemmän, joten valitettavan helposti voi käydä niin, että perheen äiti on aina se joka joustaa, on kotona ja tienaa vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole vihreiden mielestä tarkoituksenmukaista. Mielestämme liian usein vanhemmuus tulkitaan keskuste lussa vain äitiydeksi. Myös isät on saatava kasvatusvastuun kantajiksi. Vihreiden mielestä ideaaliti lanne on, että vanhemmat voivat tasapainoisesti ja tasaveroisesti olla yksilöitä, käydä töissä, hoitaa lasta ja harrastaa. Asenneilmapiirin muutos ei kuitenkaan saa tarkoittaa taantumusta, että naiset joutuisivat vastentahtoisesti kotiin tai että heitä syyllistettäisiin työnteosta. Kahtiajakautuneen naiseuden - kotiäiti tai uranainen - tilalle pitäisi ajattelussamme löytää jonkinlai nen välimalli. Syntyvyyden suhteen on jo nyt havaittavissa, että vaikka kokonaissyntyvyys ei ole kaan laskussa on syntyvyyden suhteessa synnyttävään ikäluokkaan todettu jakautuvan. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset ovat yhä useammin lapsettomia ja toisaalta taas monilapsisten perheiden määrä on kasvamassa. Huoli toimeentulon ja työn jatkuvuudesta ei kannusta perheen perustamiseen, ja yleisesti ottaen työn ja perheen yhteensovittaminen näyttäisi olevan entistäkin vaikeampaa.
Vaihtelevat ja epäsäännölliset työajat eivät sovi kovin hyvin yhteen lapsiperheiden arjen kanssa. Vieläkin, yllättävää kyllä, monet naureskelevat vanhalle 8-16 -yhteiskunnalle, mutta se oli jousta mattomuudessaankin vakaa ja säännöllinen. Tiedettiin työn ja vapaa-ajan suhde, tiedettiin lasten menemiset ja tekemiset. Uusi, muuttunut tilanne vaatii uusia ratkaisuja. Mielestämme lasten harras tamiset pitäisi pystyä entisestään integroimaan koulun jälkeiseen iltapäivä-aikaan. Täten myös lasten yksinolo kotona vähenisi ja koulun jälkeisen ajan voisi viettää turvallisen aikuisen seurassa. Illat jäisivät sitten perheen yhdessäoloon.
Dosentti Irmeli Järventien sanat Helsingin Sanomissa viikko sitten menivät suoraan sydämeeni kahden pienen lapsen äitinä, jonka hektiseen elämään kuuluu tällä hetkellä tulevan omakotitalomme pohjan rakentaminen; Järventie vertaa lapsipolitiikkaa talon rakentamiseen. Se voi tukea lapsen kehitystä tai vaurioittaa sitä. Jos tulevien sukupolvien halutaan olevan luovia ja innovatiivisia, olosuhteita ennen kouluikää on vaalittava ja varjeltava, koska varhaislapsuus on luovuuden kehitys aika - ikään kuin talon perustan rakentamista. Kehityksen kiirehtiminen esimerkiksi aientamalla kouluun menoa vaurioittaa tätä perustaa, jonka varassa ovat koulussa opittavat taidot. Taidot ovat talon seiniä: jos perusta on rikki, niin seiniin on turha panostaa.
Taas kerran tuli siis todettua, että vihreiden linja vastustaa koulunaloitusiän alentamista on tärkeä osa pelastusoperaatiossa, jossa estämme lastemme uhraamista tehokkuuden ja taloudellisen kasvun nimissä. Sitä paitsi emme usko taloudellisen kasvunkaan hyötyvän siitä, että iloiset innovatiiviset lapset menettävät elämänilon yhteiskunnan paineiden takia.
Arvoisa puhemies!
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ei pidä kieltää sitä tosiasiaa, että raha todellakin auttaa moneen asiaan. Me olemme kuitenkin myös sitä mieltä, että yhdenkään eduskuntaryhmän ei pidä olla "kak sinaamainen" vaan päätöksentekijän on hyvä tunnistaa ja tunnustaa realiteetit, niin taloudellisessa kuin poliittisessakin päätöksenteossa.
Oppositiopuolueista erityisesti Keskusta on usein vaatinut erinäisiä asioita, menolisäyksiä budjettiin tai kritisoinut eri hallitusryhmien toimia tarjoamatta kuitenkaan realistisia vaihtoehtoja. Ennen vihreiden hallitukseen tuloa me teimme myös oppositiopolitiikkaa ja olimme hallituksen kanssa asioista useinkin eri mieltä. Me emme kuitenkaan vaatineet kaikkea kaikille ehdottamatta mistä rahat otetaan tai keneltä se on pois.
Haluankin kysyä sekä hallituspuolueen eduskuntaryhmän edustajana että kansanedustajana: ovatko opposition, eritoten Keskustan, vaatimukset ja ehdotukset todella sellaisia, että ne toteutettaisiin myös jos oppositiopuolueet istuisivat hallituksessa vai ovatko nämä monet tälläkin vaalikaudella kuullut epärealistiset ehdotukset vain halpamainen tapa kerätä irtopisteitä ja äänestäjien kalastelua? Kuten aiemmin jo mainitsin, täällä talossa on viime aikoina ollut suurin vääntö eläkeläisten asioista, mm. eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, joihin liittyen Keskusta uhkasi välikysymyksellä ellei hallitus etsi budjetista tarvittavia rahoja. Mihin unohtui oppositiolta lapsiperheiden asiat silloin? Rahat näiden kahden ryhmän tarpeisiin tulevat samasta pussista. Oppositio painottaa yhtä lailla perhe- kuin eläkepolitiikassaan tukipolitiikkaa, hallituksen linjana on ollut palvelujen parantaminen. Tämä on mielestämme ollut hyvä painotus käytettävissä olevien rahojen käytölle eikä sitä ole syytä hylätä jatkossakaan.
Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että seuraava hallitus ottaa entistä painokkaammin lapsiperheet huomioon politiikassaan. Tämä tarkoittaa sekä lapsiperheiden tarvitsemien palvelujen parantamista että lapsipoliittisten tukien kasvattamista. Tuilla tarkoitamme mm. lapsilisien korottamista ja sito mista indeksiin. Pitkällä aikavälillä ratkaisuna moniin toimeentuloon liittyviin ongelmiin toimisi vihreiden esittämä perustulomalli. Näihin olemme jatkossa valmiita satsaamaan. Lähitulevaisuudessa eduskuntaryhmämme toivoo tarvittavaa lisäpanostusta erityisesti adoptioavus tuksen toteutumiseen sekä minimiäitiyspäivärahan korottamiseen. Yhteistyöllä, hyvät kollegat, saamme nämäkin kysymykset ratkaistua



Kansalaiskirje hedelmöityshoidoista

10.04.2002. Sain tänään todella osuvan ja hyvän kansalaiskirjeen hedelmöityshoidoista. Laitan sen tähän kirjoittajan luvalla; hän on osannut tiivistää ja sanoa ytimekkäästi juuri sen asian mitä me vihreätkin olemme yrittäneet asiasta sanoa!

Haluaisin kertoa oman kantani hedelmöityshoidoista valmisteilla olevasta lakiehdotuksesta. Ongelmalliseksi kommentoimisen tekee sen, ettei lakiehdotuksen tarkkaa sisältöä ja viimeistä versiota ole vielä julkistettu. Tiedän siis lähinnä sen, mitä tiedotusvälineet ovat viime aikoina tuoneet julkisuuteen. Koska asiasta on viime aikoina keskusteltu paljon, en tässä aio esittää jokaista jo esitettyä perustetta yksinäisten naisten hedelmöityshoitojen sallimisen puolesta. Oma kantani on, että hedelmöityshoitojen tulisi olla itsestäänselvä oikeus kaikille naisille - perusoikeus päättää omasta ruumista riippumatta siitä elääkö nainen parisuhteessa tai mikä on hänen seksuaalinen suuntautumuksensa.
Olen itse turkulainen, 30-vuotias ns. yksinäinen ja samalla ns. miehetön nainen. En siis elä parisuhteessa mutten myöskään ole yksinäinen, sillä minulla on paljon tärkeitä läheisiä suhteita (ystävät, sukulaiset, työtoverit, tutut). Kysymys ei myöskään ole se, ettenkö olisi kyvykäs luomaan parisuhdetta, vaan oma elämänkatsomukseni on se, etten välttämättä tarvitse ns. parisuhdetta. Tärkeämpää kuin yhden ihmisen antama läheisyys ja turvallisuus minulle on edellä mainitun läheisjoukon emotionaalinen ja sosiaalinen tuki. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, ettenkö tulevaisuudessa eläisi parisuhteessa - ns. parisuhde on kuitenkin vain yhdenlainen suhde eikä onneksi estä minua ryhtymästä äidiksi nyt tai tulevaisuudessa. Uuden lakiehdotuksen hyväksyminen todennäköisesti kuitenkin olennaisesti vaikeuttaisi minunkaltaisiani henkilöitä tulemasta raskaaksi hedelmöityshoidolla sille erikoistuneella klinikalla Suomessa. Olen henkilökohtaisesti voimakkaasti tällaista lakiesitystä vastaan enkä voi ymmärtää, miksi yksinäisten naisten hedelmöityshoidot halutaan kieltää - varsinkin kun kyseessä on vain pieni ihmisjoukko, jonka hoidoille oli jo ennen lakiesityksen valmistelua kehittyneet hyvät eettiset käytännöt suomalaisilla hedelmöityshoitoklinikoilla.
Se on mielestäni ehdottoman tärkeää, että myös Suomeen saadaan laki selkeyttämään muun muassa hedelmöityshoidoissa käytetyn sperman luovuttajan asemaa. Mielestäni se, että yksinäisten naisten hedelmöityshoidoissa luovuttajasta tehtäisiin samalla isä ja elatusvelvollinen, on kovin kummallista. Tämä siis käytännössä johtaisi siihen, että sperman luovuttajana toimisivat vain yksinäisten naisten ja naisparien tutut. Ymmärrän jotenkuten sen, että tällaisessa laissa ajetaan takaa lapsen etua ja lapsen mahdollisuutta biologiansa selvittämiseen. Tällaisessa laissa on kuitenkin yritetty ajatella vain lasta eikä naista ja hänen oikeuttaan äitiyteen. Niin kuin arkkiatri Pelkonen on todennut (Aamulehti 13.3.2002, otsikolla "Arkkiatri pitää Koskisen isyyslakia kohtuuttomana"), tällaisella lailla pyritään ilmeisesti vain estämään yksinäisten naisten hedelmöityshoidot, kun lakia vuosikausia valmisteltaessa on huomattu ettei niiden kirjaimellinen kieltäminen onnistu Suomessa. Oikeuskansleri Nikulakin puoltaa yksinäisten naisten mahdollisuutta saada hedelmöityshoitoja ja hän luokittelee tällaisen kysymyksen poliittiseksi (Aamulehti/Turun Sanomat 7.4.2002). Lisäkoukerot laissa ovatkin perin outoja. Voisin sitäpaitsi itse paremmin hyväksyä sen, että hedelmöityshoidot kiellettäisiin täysin joiltakin ihmisryhmiltä jollain perusteilla, kuin sen että sperman luovuttajasta tehdään isä yhdessä tapauksessa mutta ei toisessa (siis jos kyseessä on yksinäinen nainen tai naissuhteessa elävä nainen mutta ei kuitenkaan silloin kun kyseessä on heteropari). Filosofisestikin tällainen laki olisi ontuva.
Henkilökohtainen tilanteeni on sellainen, että huolimatta siitä etten elä parisuhteessa toivon tällä hetkellä kovasti lasta. Mietittyäni useita vuosia kykyäni ja mahdollisuuksiani toimia hyvänä kasvattajana, vanhempana ja äitinä, olen tullut siihen tulokseen, että voisin hyvällä omallatunnolla toimia alusta pitäen yksinhuoltajana. Erityisesti olen pohtinyt eettisiä, emotionaalisia, teknisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Olen mielestäni kypsä ja vastuuntuntoinen henkilö, joka on miettinyt lasta ja lapsen etua ehkä jopa paljon enemmän ja pidempään kuin monet lapsen hankkineet heteroparit. Olen päätynyt siihen, että hedelmöityshoidot ovat minulle paras ja ensimmäinen vaihtoehto lapsen saamiseksi. En halua yrittää raskaaksi tulemista riskialttiista yhden yön suhteesta ventovieraan ihmisen kanssa. Minulla ei myöskään ole sellaisia miestuttuja, jotka voisivat/haluaisivat luovuttaa minulle spermaa ja toimia joko pelkkänä sperman luovuttajana ilman sitoumuksia tai vaihtoehtoisesti isäkandidaattina - enkä edes halua tällaista sperman luovuttajaa tai isäkandidaattia. Lehti-ilmoitusten perusteella en mielestäni voi hakea isänä toimivaa luovuttajaa, koska tällaisen suhteen toimiminen vaatisi mielestäni kyllä sen, että toisen on tuntenut jo pitkään. Näistä syistä olen nyt pitkän harkinnan tuloksena aloittamassa hedelmöityshoidon eräällä yksityisellä klinikalla - nyt kun olen keskustellut asiasta klinikalla toimivan lääkärin kanssa ja klinikan psykologi on todennut, ettei hän näe pienintäkään syytä sille, miksen minä olisi sopiva vanhemmaksi yksinkin. Hedelmöityshoitojen aloittaminen yksinäiselle naiselle tälläkään klininalla ei siis ole itsestäänselvyys, vaan perustuu sekä psykologin ja lääkärin arvioihin.
Olen onnellinen, että saan mahdollisuuden äidiksi tulemiseen - varsinkin kun voi olla etten pystyisi tulemaan raskaaksi heteroparisuhteessakaan vaan tarvitsisin varsinaisia hedelmöityshoitoja. Minulle on nyt annettu mahdollisuus, joskin ehkä vain siihen saakka, kunnes eduskunta tekee päätöksensä. Jos eduskunnan päätös on kielteinen yksinäisten naisten hedelmöityshoitojen suhteen, minulle ei aloiteta mitään uusia hoitoja (muita kuin mitä hoitosuunnitelmaan on alunperin kirjattu ja tämä koskisi aikaa jo siis ennen kuin varsinainen laki astuisi voimaan). Mitä sitten tällöin teen? Luultavasti keskeytän tutkimustyöni, otan pankista lainaa ja pyrin saamaan hedelmöityshoitoja ulkomailla (esim. Tanska, Hollanti, Belgia, Iso-Britannia). Toivottavasti eduskunta ei kuitenkaan hyväksy sellaista lakiesitystä, jossa yksinäisten naisten hedelmöityshoidot kielletään tai tehdään niin vakeiksi että muuta vaihtoehtoa minulle ja minunkaltaisilleni henkilöille ei jää - toivottavasti hoidot kieltävää tai ne vaikeaksi tekevää lakiesitystä ei edes mene eduskunnalle.
Toivon että te henkilökohtaisesti hyväksyisitte vain sellaisen lain, joka takaa kaikille naisille samanlaiset oikeudet hedelmöityshoitoihin samanlaisin ehdoin. Jos toisenlaista lakia esitetään eduskunnalle ja tuo lakiesitys menee eduskunnassa läpi, vaikuttaa siltä, ettei niitä henkilöitä, jotka ovat asiantuntijoita, mm. arkkiatri Pelkonen ja oikeuskansleri Nikula, ole kuunneltu - tällöin kysyn, miten se voi olla mahdollista ja miksi.



Kirjallinen kysymys alaikäisen pankkitilin avaamisesta

13.09.2002. Jätin tänään hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen pankkitilin avaamisesta alaikäiselle lapselle. Olen saanut paljon yhteydenottoja mm. avioerotilanteessa olevista vanhemmista, jotka eivät voi avata pankkitiliä lapselleen, koska toinen vanhemmista haluaa tehdä kiusaa ja evätä suostumuksensa. Haluan tietää, mitä perusteita tällaisen käytännön mahdollistamiselle on, ja miten sitä voisi muuttaa, jotta lapsen etu ei kärsisi enää yhtään enempää kuin mitä monesti erotilanteessa tapahtuu. Kysymys perusteluineen on ohessa, vastaus siihen tulee myöhemmin ja laitan sen tänne katsottavaksi niin pian kuin mahdollista.
Kirjallinen kysymys: Pankkitilin avaaminen alaikäiselle lapselle
Eduskunnan puhemiehelle
Holhoustoimilain mukaan molemmat huoltajat eli yleensä vanhemmat toimivat lapsensa edunvalvojina. Edunvalvonnassa ovat kaikki alaikäiset sekä ne täysi-ikäiset, joille on määrätty edunvalvoja. Useassa tapauksessa esimerkiksi mummi tai kummi haluaisi avata alaikäisen lapsen nimellä pankkitilin esimerkiksi tallettaakseen sinne pienen summan, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista vaan tilin avaamiseen vaaditaan molempien huoltajien suostumus.
Avioerotilanteet ovat usein vaikeita ja ikävä kyllä liian usein vanhemmat ottavat lapset niissä pelinappuloiksi. Avioero ei automaattisesti lakkauta kummaltakaan vanhemmalta edunvalvojan asemaa. Koska lain mukaan edunvalvojat yhdessä päättävät edunvalvonnassa olevan asioista, on näin myös avioeron jälkeen, ellei lapsen huollosta ja asioiden hoitamisesta muutoin sovita tai päätetä tuomioistuimessa.
Lähtökohtaisesti niin kauan, kuin lapsella on kaksi edunvalvojaa, molemmat edunvalvojat sopivat yhdessä pankin kanssa tilin avaamisesta alle 15-vuotiaalle sekä tilin lopettamisesta. Käytännössä tilin avaamisesta voi sopia yksikin edunvalvoja, mutta siten, että toisenkin edunvalvojan pitää tulla pankkiin allekirjoittamaan tilisopimus tai antaa toiselle valtakirja tilin avaamiseen. Edunvalvoja ei yksin voi avata lapsen nimiin tiliä ja liittää siihen sellaista ehtoa, ettei toisella edunvalvojalla olisi oikeutta käyttää tiliä.
Tämä aiheuttaa käytännössä ikäviä tilanteita, koska jompi kumpi vanhemmista pystyy tarkoituksellisesti tekemään kiusaa toiselle, ja pankki joutuu ikävään välikäteen, koska se pyrkii vain noudattamaan lakia, vaikka kokeekin käytännön usein epätarkoituksenmukaiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko tarkoituksenmukaista, erityisesti avioerotilanteissa, vaatia kummankin huoltajan suostumus tilin avaamiseen, ja mitä hallitus aikoo tehdä tämän epäkohdan korjaamiseksi?
Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 2002
Janina Andersson /vihr



Lapsiperheet taas alakynnessä budjettineuvotteluissa :(

20.09.2002 Ohessa on kolumnini Salon Seudun Sanomiin koskien lapsiperheiden jäämistä lapsipuolen asemaan hallituksen budjettineuvotteluissa.
Lapsiperheet odottavat kiltisti vuoroaan
Muistan hyvin vuoden 1995 hallitusneuvottelujen tuskan. Etukäteen tunnelma oli jännittynyt. Kokoomus ja vihreät olivat edellisellä vaalikaudella ottaneet yhteen mm. rantojen suojeluohjelmasta, ja vihreiden kenttäväki suhtautui hyvin epäilevästi hallitusyhteistyöhön nimenomaan ympäristöasioiden vuoksi. Neuvottelut etenivät kuitenkin yllättävän hyvin. Ympäristöongelmia suuremmiksi ongelmiksi nousivatkin lapsiperheiden asemaa koskevat dramaattiset heikennykset. Alkuperäisessä säästölistassa mm. koko kotihoidontuki olisi leikattu pois. Se ei käynyt vihreille, ja olimme jo pakanneet tavaramme ja siivonneet ryhmähuoneemme Smolnassa lähteäksemme. Pääministerikokelas Paavo Lipponen tahtoi kuitenkin vielä yrittää. Osa lapsiperheiden aiotuista säästöistä poistettiin ja vastaava summa etsittiin toisaalta mm. suuremmista eläkkeistä. Silti lapsiperheiden osuus säästöpaketissa jäi suureksi, ja osa vihreiden eduskuntaryhmästä äänesti vielä eduskunnassakin hallitukseen menoa vastaan.
Suomen talouden kuntoon saattaminen kesti koko Lipposen ensimmäisen hallituksen ajan. Budjettitalous onkin nyt mallillaan, mutta kansantalous ei. Hallitus ei ole onnistunut työllisyyspolitiikassaan ja sen myötä on syntynyt myös aika suuri joukko huonosti toimeentulevia ihmisiä. Viime vuodet ovat olleet hyviä talouskasvun vuosia ja viimein on päästy vakavasti miettimään, olisiko meillä varaa purkaa edes joitakin vuoden 1995 kovia leikkauksia. Jo viime keväänä nähtiin, ketkä ovat tuolloin hallitusryhmien enemmistön mielestä eniten rahan tarpeessa: vähintäänkin keskituloiset eläkeläiset. Hallitusryhmien johto katsoi, että ns. pohjaosan kaksinkertaisen leikkaamisen purkaminen oli tärkeintä. Vuoden 1995 säästöjen jäljiltä on olemassa suurempiakin vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia kuin kyseessä oleva sinänsä ikävä eläkeleikkaus. Lipposen hallitusten aikana on uhteellisesti muita heikompaan asemaan joutuneet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaperheet sekä perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Jo tätäkin vanhempaa perua on meillä joukossamme todella pienituloisia eläkeläisiä, joiden eläkkeiden parantaminen olisi ollut huomattavasti kiireellisempää kuin viime kevään keskiluokkaisten eläkeläisten asioiden parantaminen.
Viime budjettiriihessä oli aika miettiä taas kerran, mikä on oikein. Tiedettiin, että sairasvakuutusmaksuja ei kerry tarpeeksi. Päätettiin kuitenkin alentaa eläkeläisten SAVA-maksua, koska eläkeläiset ovat jo toistamiseen hallituksen mielestä kaikista suurimman rahan tarpeessa. Lapsiperheet odottakoon, sillä aktiiviset eläkeläiset tarvitsevat vaalibudjettinsa. Samaan aikaan päätettiin nostaa lääkekulujen omavastuuta. Se tarkoittaa sitä, hyvätuloiset ja suhteellisesti ottaen terveemmät eläkeläiset voittivat ja paljon sairastavat eläkeläiset joutuivat maksumiehiksi. Nyt näyttää siltä, että Lipposen toisen kauden viimeisen budjetin asetelmat ovat samat kuin vuoden 1995 hallitusneuvotteluissa. Meidän vihreiden suurimmat huolenaiheet eivät ole budjetin ympäristöpainotuksissa, vaan enemmänkin sen lapsiperhevihamielisyydessä.



Naiseus ei saa olla este vakinaiselle työsuhteelle!

Kansantaloutemme kasvaa koko ajan, ja mielestäni tämä kasvu tulisi ulosmitata mieluummin lisääntyneenä aikana kuin kasvavana tavaramerenä. Monen ihmisen päällimmäinen toive on saada aikaa itselleen ja läheisilleen, mutta yksin on vaikea muuttaa trendiä. Siksi meidän tulisi yhteiskuntana muuttaa pelisääntöjä niin, että käytännössä yksilö voisi halutessaan valita lyhyemmän työajan. Tähän vaikuttaa niin lainsäädäntö, taloudellinen tuki kuin yleinen ilmapiiri työpaikoilla. Tavoitteeni ja toiveeni on, että työelämässä arvostettaisiin enemmän laatua kuin määrää. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi ymmärtää, ettei kukaan pidemmän päälle tee parasta mahdollista laatua ellei hänellä ole oma elämänhallinta kunnossa. Elämänhallinta taas vaatii aikaa sillä pelkkä laatuaika ei riitä esimerkiksi perheen kanssa. Siihen tarvitaan myös määrää. Työelämässä tarvitsemme vähemmän määräaikaisuutta, mutta enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä osapäiväisesti joustavasti kuhunkin elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Elämänhallintaan tarvitaan myös luottamusta ja turvallista työsuhdetta. Tähän liittyen yksi viime aikoina eniten puhuttanut asia on pätkätyöt eli määräaikaiset työsuhteet. Erityisen huolestuttavaa on, että pätkätyöt ovat eritoten naisten ongelma. Esimerkiksi akateemisista nuorista naisista yli 50% tekee pätkätöitä, mutta miehistä vain 18%. On aivan selvää, että tämä johtuu siitä, että naiset synnyttävät. Tästä tilanteesta seuraa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia; monet nuoret naiset eivät uskalla perustaa perhettä, ensisynnyttäjien keski-ikä nousee kaiken aikaa ja loppujen lopuksi monet, jotka haluaisivat lapsia eivät pystykään niitä saamaan, koska ovat lykänneet suunnitelmia työsuhteen menettämisen pelossa liian pitkälle. Syy määräaikaisten työsuhteiden kasautumiseen juuri naisille on siinä, että vanhempainvapaan kustannukset (yleensä äitiysloma) tulevat maksettaviksi vain lomaa pitävän vanhemman työnantajalle, ja koska juuri äidit useimmiten pitävät suurimman osan vapaasta, on monille työnantajille liian kallista palkata naisia. Tästä voi erityisesti muodostua suuri ongelma naisyrittäjille, jotka toimivat ns. perinteisillä naisten aloilla, esimerkiksi terveydenhuoltoala tai kampaajat, ja täten työllistävät pääasiassa naisia. Monen naisyrittäjän haaveet yrittäjyydestä, tai jo alkanut toiminta voi siis tyssätä työntekijöiden perheenperustamiseen.
Muissa Pohjoismaissa on epäkohtaan jo tartuttu ja kehitetty erilaisia malleja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kaikissa muissa Pohjoismaissa vanhempainvapaakorvaukset kerätään ja maksetaan yhteisesti, joko erillisen rahaston kautta tai suoraan budjettivaroista. Suomi on ainoa Pohjoismaa joka 'kiusaa' vain naisten työnantajia. Färsaarilla on malli, jossa sekä työnantajat, että työntekijät maksavat tiettyyn rahastoon, mistä sitten kotona olevalle vanhemmalle maksetaan. Islannissa vain työnantajat - mutta siis kaikki - maksavat. Koska systeemi on aivan tuore, on tarkoitukseen käytetty myös työttömyyskorvausrahaston rahoja - Islannissa on nimittäin ollut alhainen työttömyys. Ruotsissa varat tulevat pääasiassa verorahoista. Yksi naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta puhuttaessa aina esiin nouseva seikka on palkkaerot, eli miksi naisille edelleenkin maksetaan samasta työstä pienempää palkkaa. Monikaan ei välttämättä tule ajatelleeksi, että tämä vanhempainrahan kustannusten epätasainen jakautuminen vaikuttaa myös suoranaisesti tähän asiaan: mitä alhaisempaa palkkaa työnantajat naistyöntekijöilleen maksavat, sitä pienemmiksi jäävät heidän kustannuksensa kun työntekijä jää vanhempainvapaalle.
Vihreät ovat säännönmukaisesti nostaneet esille kustannusten jakamisen joko kaikkien työnantajien tai ainakin kummankin vanhemman työnantajan kesken, mutta valitettavasti eräitä hajanaisia kannanottoja lukuun ottamatta eivät muut puolueet juurikaan ole asiaan kiinnittäneet suurta huomiota. Toivon, että tämä on asia joka nousee yhdeksi vaaliteemaksi muillakin kuin Vihreillä Naisilla, ja voisimme vihdoin yhteistyöllä kehittää muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaan myös meille Suomeen mallin, joka korjaisi tämän epäkohdan lainsäädännössä!



Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen

Olen saanut joitakin yhteydenottoja päiväkodeissa ja lasten parissa työskenteleviltä ihmisiltä koskien suhteellisen tuoretta lakiuudistusta, jonka perusteella lasten kanssa (tietyn aikarajan ylittävän määrän) työskenteleviltä tulee jatkossa vaatia työhönottotilanteessa voimassaoleva rikosrekisteriote todistuksena siitä, että työnhakija ei ole syyllistynyt laissa määriteltyihin rikoksiin.
Ongelmiksi käytännön elämässä koettujen asioiden vuoksi tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen aiheesta, laitan sen oheen perusteluineen. Kun saan vastauksen, laitan sen tänne päiväkirjaan myös nähtäväksi ja pohdin mahdollisia lisätoimenpiteitä riippuen siitä, mikä on ministerin vastauksen sisältö.

Kirjallinen kysymys 734/2004 vp: Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Lain valmisteluprosessin aikana sekä työ- ja tasa-arvoasiain- että perustuslakivaliokunta jättivät mietintönsä hallituksen esitykseen, ja lain valmistelu herätti myös paljon julkisuutta. Lakia on nyt sovellettu käytännössä miltei pari vuotta, ja tietooni on tullut, että käytännön työelämässä on tullut esiin sellaisia ongelmia, joihin hallituksen tulisi puuttua lain hengen toteuttamiseksi.
Hallituksen esityksen (HE 3/2002 vp ) perusteluissa todetaan muun muassa seuraavaa:
"Viime vuosikymmenen aikana on julkisuudessa käyty runsaasti keskustelua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja varsinkin sen erityismuodoksi luettavasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Keskustelun taustalla ovat tutkimukset yleisestä lasten pahoinvoinnin lisääntymisestä sekä eräät paljon julkisuutta saaneet seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset, joissa hyväksikäyttöön on syyllistynyt opetustoimen tai sosiaalitoimen palveluksessa ollut lasten kanssa työskennellyt henkilö. Vaikka viimeksi mainitut ovatkin olleet harvinaisia yksittäistapauksia, osoittaa Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen asiaa käsittelevä tutkimus (Tilastoraportti 2000:5), että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat epäilyt ovat viimeisen vuosikymmenen aikana moninkertaistuneet. Syynä tähän on ollut yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuminen aikaisempaa otollisemmaksi araksi koetun asian esilletuomiseen. Toisaalta ei voida sulkea pois sitäkään, että seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat myös lisääntyneet. Keskustelu on johtanut siihen, että lasten oikeuksien turvaamiseen on alettu perinteisen lastensuojelulainsäädännön lisäksi kiinnittää huomiota myös muussa lapsia ja nuoria koskevassa lainsäädännössä. Voimassa oleva lainsäädäntö ei oikeuta lasten ja nuorten kanssa työskentelemään valittavien mahdollisen rikostaustan selvittämistä rikosrekisteristä. Tätä voidaan pitää epäkohtana ottaen huomioon tarve suojella lapsia ja nuoria heihin kohdistuvilta oikeudenloukkauksilta, kuten väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Lasten ja nuorten kanssa työskentelemään hakeutuvien rikostaustan selvittäminen on mahdollista useissa Länsi-Euroopan maissa. Norjassa menettely on ollut voimassa vuodesta 1996 ja Ruotsissa menettely tuli voimaan vuoden 2001 alusta.
Ehdotettu lainsäädäntö mahdollistaa alaikäisten pariin työskentelemään hakeutuvien henkilöiden mahdollisen rikostaustan selvittämisen. Lainsäädännöllä tulee ratkaista useita menettelyn soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, kuten minkälaisiin tehtäviin hakeutuvien tausta selvitetään, minkälaisia rikoksia selvitys koskee, miten selvitettävät tiedot hankitaan ja miten rikostietoja käsitellään sekä miten mahdolliset rekisterimerkinnät vaikuttavat mahdollisuuteen palkata henkilö. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten lisäksi myös eräät muut rikostyypit, kuten väkivalta- ja huumausainerikokset, koska myös näihin rikoksiin syyllistyneet saattavat toiminnallaan... Perheen ohella lapset ovat aikuisten kanssa tiiviissä kanssakäymisessä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, koulutuksessa, liikuntatoimessa ja nuorisotyössä. Sosiaalihuoltoa ja eri koulumuotoja koskevassa lainsäädännössä on säännöksiä, joilla pyritään turvaamaan lapsen kasvu- ja opiskeluympäristö. Lapsen turvallisuuden kannalta keskeistä on, että häntä hoitavat ja opettavat henkilöt ovat ammattitaitoisia ja muutenkin tehtäviinsä soveltuvia. Nämä seikat on otettava huomioon erityisesti valinnoissa koulutukseen ja työtehtäviin sekä osana työnjohdon ja valvontaviranomaisten tehtäviä."
Päiväkotihenkilökunnassa on herättänyt ihmetystä se, miksei jo työsuhteessa olevia vakituisia työntekijöitä pyydetä esittämään minkäänlaisia todistuksia rikostaustastaan, mutta osa-aikaisia pätkätyöläisiä vaaditaan esittämään suhteellisen tuore todistus koko ajan ja joka kerta uudessa työpaikassa, jos työsuhde kestää yli kolme kuukautta vuoden aikana. Suurin osa lastenhoidon pätkätyöläisistä tekee todella lyhytaikaisia työkomennuksia lyhyellä varoitusajalla ja hyvin pienellä palkalla, ja he kokevat, että he ovat tässä asiassa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa vakituiseen päiväkotihenkilökuntaan nähden. He kokevat, että heidän luotettavuutensa asetetaan koko ajan kyseenalaiseksi, kun ketään ei kiinnosta, millaisia väärintekijöitä päiväkodeissa mahdollisesti on koko ajan vakituisesti lasten kanssa, kun lakimuutos koskee vain uusia työsuhteita.
Käsittääkseni joissain maissa on lain sisältö ollut sellainen, että se kattaa myös jo olemassa olevien työsuhteiden uudelleentarkastelun, mikäli käy ilmi, että vakituisissa työsuhteissa olevilta ihmisiltä löytyy rikostaustaa tämän lain tarkoittamalla tavalla. Tämän "takautuvan" lain säätämisen lähtökohtana on ollut lapsen edun turvaaminen, ja mielestäni Suomen pitäisi toimia tässä samoin.
Toinen epäkohta tässä laissa on se, että vaikka hallituksen esityksen perusteluissa selvästi todetaan, ettei rikosrekisteriote saa olla maksullinen, mikäli se pyydetään työpaikkaa varten, eikä se saa estää esimerkiksi työttömän työnhakijan työllistymistä, niin kuitenkin todellisuudessa ilmeisesti tilanne on se, että ainakin joillain paikkakunnilla pätkätyöläiset joutuvat kuuden kuukauden välein maksamaan päivitetystä rekisteriotteestaan ihan normaalisti virallisissa taulukoissa määritellyn summan, mikäli mielivät olla työmarkkinoilla mukana.
Työ ja tasa-arvoasiainvaliokunta totesi mietinnössään, että useat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että päivähoitoa laajempi ongelma lasten hyväksikäytön suhteen piilee ns. kolmannella sektorilla, vapaaehtoistyössä ja harrastuksissa, joissa ei välttämättä ole kuin yksi vastuullinen aikuinen ohjaamassa suurta lapsi- ja nuorisojoukkoa. Valiokunnan lausumaehdotuksena eduskunta hyväksyi, että hallituksen edellytetään selvittävän mahdolliset lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, joilla lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan ennaltaehkäistä myös vapaaehtoistyössä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen lakiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä sisältyvistä epäkohdista, joita on mainittu edellä ja mitä hallitus aikoo tehdä epäkohtien korjaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että lain henki toteutuu myös käytännössä lapsen edun mukaisesti?
Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2004
Janina Andersson /vihr

Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:n mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Janina Anderssonin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 734/2004 vp:
Onko hallitus tietoinen lakiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä sisältyvistä epäkohdista, joita on mainittu edellä ja mitä hallitus aikoo tehdä epäkohtien korjaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että lain henki toteutuu myös käytännössä lapsen edun mukaisesti?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Rikostaustan selvittämismenettely on ollut käytössä vuoden 2003 alusta. Uusi rikostaustan selvittämismenettely on osa työntekijän soveltuvuusharkintaa. Menettely velvoittaa työnantajan tietyin edellytyksin selvittämään työn- tai viranhakijan rikostaustan tilanteissa, joissa työskennellään läheisessä vuorovaikutuksessa alaikäisten kanssa. Menettelyä ei sovelleta lain voimaantullessa jo voimassa oleviin työ- ja virkasuhteisiin.
Kysymyksen mukaan osa päivähoitohenkilökunnasta kokee menettelyn asettavan pysyvät työntekijät ja määräaikaiset työntekijät eri asemaan. Peräkkäisissä määräaikaisissa palvelussuhteissa työtä tekevät velvoitetaan esittämään lain mukainen rikosrekisteriote kuuden kuukauden välein. Kysymyksessä annetaan ymmärtää, että päivitetystä rekisteri-otteesta pätkätyöläinen maksaa joillakin paikkakunnilla virallisen taulukon mukaisen summan.
Aluksi on syytä todeta, että työnhakua varten annettavat rikos-rekisteriotteet ovat kaikissa tilanteissa maksuttomia, kun kyse on lasten kanssa työskentelystä. Oikeusrekisterikeskus lähettää maksutta rikosrekisteriotteen työnhakijan väestörekisterin mukaiseen osoitteeseen. Menettely ei näin ollen lisää työttömien työnhakukustannuksia. Rikosrekisteriotteen tilaaminen on käytännössä varsin joustavaa. Ote on mahdollista tilata puhelimitse, telefaxilla tai sähköpostitse. Lakia laadittaessa arvioitiin aiheelliseksi soveltamisalan rajaus. Rikostaustan selvittämismenettelyn ideana on juuri ennalta ehkäistä tietyn taustan omaavia henkilöitä hakeutumasta työskentelemään lasten kanssa. Menettelyllä ei ole ollut tarkoitus puuttua jo työ- tai virkasuhteessa olevien asemaan. Mikäli työntekijän työtehtävät saman työnantajan palveluksessa muuttuvat ja edellyttävät pysyväisluontoisesti ja olennaisesti työskentelyä lasten kanssa, tulee menettely sovellettavaksi myös työsuhteen kestäessä. Lakia valmisteltiin aluksi oikeusministeriön työryhmässä, joka päätyi rajaamaan menettelyn ulkopuolelle jo työ- tai virka-suhteessa olevat henkilöt. Ottaen huomioon menettelyn tavoite ja ongelmat, jos säännöllisin väliajoin jo palvelussuhteessa olevilta selvitettäisiin rikostaustaa, ei työryhmä tätä esittänyt. Laissa ei myöskään säädetty ammattikieltoa. Työnantaja päättää viime kädessä, palkkaako työnhakijan merkinnästä huolimatta tehtävään.
Rikostaustan selvittämismenettely on raskain niille työnhakijoille, jotka työskentelevät pätkätöissä. Työnantajan on lain mukaan aina henkilöä uudelleen palkattaessa tarkistettava, kuinka pitkän ajan henkilö on uuden työ- tai virkasuhteen alkamista edeltävän vuoden aikana työskennellyt työnantajan palveluksessa rikostaustan selvittämismenettelyn piiriin kuuluvissa tehtävissä. Jos kolmen kuukauden aika täyttyy joko uuden työ- tai virkasuhteen alkaessa tai sen aikana, työnantajan on pyydettävä nähtäväksi henkilön rikosrekisteriote ennen uuden työ- tai virkasuhteen alkamista. Rikosrekisteriotteen kuuden kuukauden pätevyysaika turvaa riittävän ajantasaiset tiedot työnhakijasta.
Huhtikuun alusta 2004 rikostaustan selvittämismenettelyn soveltamisalaa laajennettiin lailla (1138/2003 ) koskemaan perusopetuslaissa tarkoitetun aamu- ja iltapäivätoiminnan palvelujen hankkimista. Rikostaustan selvittämismenettelyn kohteeksi tuli näiden palvelujen hankinnan yhteydessä myös yhdistysten vapaaehtoinen kansalaistoiminta. Jos kunta ostaa aamu- tai iltapäivätoiminnan palvelut yhdistykseltä, on kunnan tai kuntayhtymän ennen sopimuksen tekemistä pyydettävä toimintaan osallistuvilta henkilöiltä nähtäväksi rikosrekisterilain mukainen ote rikosrekisteristä, jos henkilö ei ole virka- tai työsuhteessa palvelujen tuottajaan. Kunta tai kuntayhtymä selvittää siten sekä ammatinharjoittajan eli palvelun tuottajan että muun kuin työ- tai virkasuhteessa olevan henkilön rikostaustan.
Työministeriö käynnisti kesällä 2003 kyselytutkimuksen rikos-taustan selvittämisvelvollisten tahojen kokemuksista uuden menettelyn käyttöönotosta, lain toimivuudesta ja soveltamis-käytännöistä sekä uuden lain voimaantuloon liittyvästä tiedottamisesta ja ohjeistuksesta. Tutkimus julkaistiin toukokuussa 2004. Tulosten mukaan työnantajien suhtautuminen lakiin on varsin myönteistä. Noin puolet kyselyyn vastanneista arvioi, että lain avulla on onnistuttu estämään epäsopivien henkilöiden pääsy työskentelemään lasten kanssa hyvin tai ainakin melko hyvin. Vain 10 prosenttia työnantajista katsoo, että lailla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta.
Lain sisältöä koskevia puutteita ilmaisevat mielipiteet on tutkimuksessa jaettu kahteen osaan. Varsinaista negatiivista kritiikkiä lain sisällöstä (esimerkiksi "laki on turha", lakia ei pitäisi olla") esitti 11,6 prosenttia kaikista vastaajista. Rakentavaa kritiikkiä esitti 17,2 prosenttia vastaajista. Näissä tapauksissa oli kyse mielipiteistä, joiden mukaan laki ei nykyisellään takaa täysin lasten turvallisuutta. Kyseisissä vastauksissa viitattiin pääsääntöisesti siihen, että kaikki hakijan turvallisuuteen liittyvät seikat eivät välttämättä ilmene rikosrekisteriotteesta ja siihen, että kolmen kuukauden sääntö edelleen mahdollistaa sen, että rikoksiinkin syyllistynyt voi päästä kosketuksiin lasten kanssa. Vastauksissa ei kuitenkaan pidetty ongelmana siitä, että menettelyä ei sovelleta jo lain voimaantullessa työsuhteessa oleviin henkilöihin.
Rikostaustan selvittämismenettely ei yksistään pysty turvaamaan lasten turvallisuutta. Menettely paljastaa ne henkilöt, jotka on jo tuomittu väkivalta-, huumausaine- tai seksuaalirikoksista ennen työhön ottamista. Rikostaustan selvittämismenettely ei tuo ilmi niitä henkilöitä, jotka vasta palvelussuhteen aikana syyllistyvät vastaaviin tekoihin. Lain soveltamista koskeva tutkimus ja käytännöstä saadut kokemukset eivät tässä vaiheessa tuo esille välitöntä tarvetta uudelle sääntelylle.
Oikeusrekisterikeskukselle tuli vuoden 2003 aikana rikostaustan selvittämislain mukaisia rikosrekisterihakemuksia kaikkiaan 63 425 kappaletta. Sellaisia työnhakijoita, joilla rikosrekisteri-merkintä löytyi, oli kaikkiaan 79.
Työministeriö ei pidä tarpeellisena muuttaa menettelyä koskemaan myös työ- tai virkasuhteessa olevia. Työministeriö seuraa tilannetta ja mikäli tarvetta ilmenee, ministeriö ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2004
Työministeri Tarja Filatov


Till Riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 734/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Janina Andersson /gröna:
Är regeringen medveten om sådana missförhållanden i lagen om kontroll av brottslig bakgrund hos personer som arbetar med barn, vilka nämnts ovan och vad ämnar regeringen göra för att korrigera dessa missförförhållanden och för att säkerställa att lagens anda också omsätts i praktiken för barnets bästa?
Som svar på detta spörsmål anför jag följande:
Förfarandet vid utredning av brottslig bakgrund har varit i bruk från början av 2003. Detta nya förfarande är en del av lämplighetsprövning av arbetstagare. Förfarandet förpliktar arbetsgivaren att under vissa förutsättningar utreda brottslig bakgrund hos en arbets- eller tjänstsökande i situationer där man arbetar i en nära växelverkan med minderåriga. Förfarandet tillämpas inte på de anställnings- och tjänsteförhållanden som hade ingåtts innan lagen trädde i kraft.
Enligt spörsmålet upplever en del av dagvårdspersonalen att förfarandet försätter fast anställda och visstidsanställda arbetstagare i olika ställning. I visstidsanställningar som följer på varandra förpliktas arbetstagarna enligt lagen att visa upp ett straffregisterutdrag med sex månaders mellanrum. I spörsmålet låter man påskina att en snuttarbetare på vissa orter betalar en tariffenlig summa för ett uppdaterat registerutdrag.
För det första är det skäl att konstatera att straffregisterutdrag som ges åt sökande av arbete är avgiftsfria i alla situationer, där det är fråga om arbete med barn. Rättsregistercentralen sänder straffregisterutdraget avgiftsfritt till arbetssökandens adress som finns i befolkningsregistret. Förfarandet ökar således inte de kostnader som sökandet av arbete medför den arbetslösa. Att beställa ett straffregisterutdrag går i praktiken smidigt. Det kan göras per telefon, fax eller e-post.
När lagen stiftades bedömdes det vara skäl att begränsa tillämpningsområdet. Idén med utredning av brottslig bakgrund är just att på förhand hindra personer med en viss bakgrund att söka sig till arbete med barn. Avsikten har inte varit att genom förfarandet ingripa i redan anställda personers ställning. Om arbetstagarens arbetsuppgifter hos samma arbetsgivare förändras så, att de nya uppgifterna förutsätter stadigvarande och i väsentlig grad arbete med barn, blir förfarandet tillämpligt också under anställningsförhållandet.
Lagen bereddes först i en arbetsgrupp vid justitieministeriet som kom till att avgränsa personer som redan är anställda i ett anställnings- eller tjänsteförhållande utanför förfarandet. Med beaktande av förfarandets syfte och de problem som skulle uppstå, om man med jämna mellanrum började kontrollera brottslig bakgrund hos redan anställda personer, föreslog arbetsgruppen inte sådant. I lagen föreskrivs inte heller något yrkesförbud. Det är arbetsgivaren som i sista hand beslutar om han eller hon anställer en arbetssökande trots eventuell anteckning i registret. Utredningsförfarandet är tyngst för de arbetssökande som arbetar i kortjobb. Arbetsgivaren skall enligt lagen alltid när han anställer på nytt en person kontrollera hur lång tid personen har under det år som föregick inledandet av ett nytt anställnings- eller tjänsteförhållande arbetat hos arbetsgivaren i uppgifter som faller inom ramen för kontroll av brottslig bakgrund. Om en tid av tre månader uppfylls antingen när en ny anställning börjar eller under anställningsförhållandet, måste arbetsgivaren be att personen visar upp sitt straffregisterutdrag innan en ny anställning inleds. Straffregisterutdragets giltighetstid på sex månader garanterar tillräckligt tidsenliga uppgifter om arbetssökande. I början av april 2004 utvidgades tillämpningsområdet för förfarandet vid kontroll av brottslig bakgrund genom lag (1138/2003 ) till att även gälla skaffande av tjänster för morgon- och eftermiddagsverksamhet enligt lagen om grundläggande utbildning. I samband med anskaffandet av dessa tjänster kom utredningsförfarandet att även omfatta frivillig medborgarverksamhet i föreningar. Om en kommun köper tjänster för morgon- eller eftermiddagsverksamhet från en förening, måste kommunen eller samkommunen innan ett avtal ingås be de personer som deltar i verksamheten visa upp sitt straffregisterutdrag enligt straffregisterlagen, om personen inte står i anställningsförhållande till tjänsteproducenten. Kommunen eller samkommunen kontrollerar således brottslig bakgrund hos såväl yrkesutövaren, dvs. tjänsteproducenten som andra personer som inte har ett anställnings- eller tjänsteförhållande. Arbetsministeriet startade sommaren 2003 en enkätundersökning om de erfarenheter som utredningsskyldiga instanser hade av införandet av det nya förfarandet, lagens funktion och dess tilllämpningssätt samt av informationen och instrueringen i samband med ikraftträdandet av den nya lagen. Undersökningen publicerades i maj 2004. Resultaten ger vid handen att arbetsgivarnas inställning till lagen är rätt positiv. Ungefär hälften av dem som svarat på enkäten uppskattade att man med hjälp av lagen har väl eller åtminstone ganska väl lyckats hindra att olämpliga personer har möjlighet att arbeta med barn. Endast 10 procent av arbetsgivarna anser att lagen inte har haft någon effekt.
Åsikter som uttrycker innehållsmässiga brister i lagen har i undersökningen indelats i två grupper. Egentlig negativ kritik till lagens innehåll (t.ex. "lagen är onödig", "lagen borde inte verkställas") framförde 11,6 procent av dem som svarat. Konstruktiv kritik framfördes av 17,2 procent av svarsgivarna. I dessa fall var det fråga om åsikter enligt vilka lagen i sin nuvarande form inte helt säkerställer barns trygghet. I dessa svar hänvisades det vanligen till att alla omständigheter som har betydelse för barns trygghet nödvändigtvis inte framgår av straffregisterutdraget och att tremånadersregeln fortfarande gör det möjligt för personer som gjort sig skyldiga till brott att komma i kontakt med barn. Enligt svaren upplevs det inte som problem att förfarandet inte tilllämpas på personer som redan är anställda vid lagens ikraftträdande.
Förfarandet vid utredning av brottslig bakgrund kan inte ensamt säkerställa barns trygghet. Det avslöjar de personer som redan dömts för vålds-, narkotika eller sexualbrott innan de skall anställas. Däremot avslöjar förfarandet inte de personer som först under anställningsförhållandet gör sig skyldiga till motsvarande gärningar. Varken undersökningen om lagens tillämpning eller de erfarenheter som man fått i praktiken lyfter fram något omedelbart behov av en ny reglering.
Till rättsregistercentralen anlände under 2003 sammanlagt 63 425 ansökningar som hänför sig till kontroll av brottslig bakgrund i enlighet med lagen. Antalet arbetssökande med en anteckning i straffregistret uppgick till sammanlagt 79.
Arbetsministeriet anser det inte nödvändigt att förändra förfarandet till att även gälla redan anställda personer. Arbetsministeriet följer med situationen och, om det uppstår behov, vidtar ministeriet behöriga åtgärder.
Helsingfors den 20 oktober 2004
Arbetsminister Tarja Filatov



Vanhemmuuden tukemisen monet mahdollisuudet päivähoidossa

15.03.2004 Olin tänään Vanhemmuuden tukemisen monet mahdollisuudet päivähoidossa –seminaarissa Turussa. Seminaari oli avoin kaikille varhaiskasvatuksen parissa toimijoille. Tavoitteena oli avata keskustelua varhaiskasvatuksen suunnitelmien toteuttamisen pohjaksi, varhaisen puuttumisen merkityksestä ja kasvatuskumppanuuden toteutumisesta päivähoidossa.
Seminaari toteutettiin Raha-automaattiyhdistyksen Kasvuturve -projektirahasta. Olen Kasvuturve-projektin suojelija ja pidin pienen puheenvuoron seminaarin alussa.
Seminaarin pääaiheet olivat:
-Kasvatuskumppanuus ja varhaisen puuttumisen keinot päivähoidon perhetyössä
-Yhteisöllisen ja moniammatillisen työotteen merkitys kasvatuskumppanuuden toteutumisessa
-Vuoropuhelua päivähoidon perhetyössä – Kasvuturpeen menetelmät ja sisällöt
-Perhetyön haasteet ja mahdollisuudet päivähoidossa –paneeli
Keskustelemassa oli niin lasten vanhempia, perheterapeutteja kuin Turun kaupungin edustajiakin. Poliisitalossa pidetty seminaari oli aivan täynnä ja kuulemani mukaan ulkopuolelle jäi halukkaita osallistujia vielä "jonottamaankin"! Seminaari oli todella mielenkiintoinen, ja puheenvuoroja ja keskustelua kuunnellessani tulin erittäin iloiseksi, että perheemme on saanut olla osana näin hyvää projektia, ja Sateenkaari Kotolaisenakin jo viisi vuotta! Alla lisää Sateenkaari Kodosta ja Kasvuturve -projektista
Helmikuussa 2001 Sateenkaari Kodossa aloittaneen kolmevuotisen Kasvuturve -projektin tavoitteena on ollut kuulla perheitä ja koota kokemuksia päivähoidon vanhemmuutta ja perheiden hyvinvointia vahvistavista työmuodista. Projektissa on etsitty uusia menetelmiä ja työtapoja tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa ja ennaltaehkäistä niiden kriisiytymistä. Tulokset ovat kannustavia. Yhteisöllinen työote ja nopea puuttuminen ovat estäneet avioeron, auttaneet avioerosta selviytymistä, estäneet huostaanoton ja auttaneet huostaanoton jälkeisen elämän jäsentämisessä ja uuden vanhemmuuden mallin opettelussa. Avun tarpeen kirjo on laaja, sisältäen äkillisistä kriiseistä pitkään jatkuneisiin päihde- ja mielenterveyden ongelmiin. Rahaa on säästetty rutkasti. Erityispalvelut ovat moniammatillisella verkostotyöllä olleet nopeasti perheiden käytössä.
Sateenkaari Koto ry on pienten lasten vanhempien vuonna 1998 perustama turkulainen yhdistys, jolla tänään on kolme päiväkotia – Halikolo ja Ketunpesä Turussa ja Tiitiäinen Lahden kyläkoulun yhteydessä Uudessakaupungissa. Perhekeskeisyys, kodinomaisuus ja läheisyys ovat päivähoitopalveluja käyttävien perheiden määrittelemät arvot Sateenkaari Kodon toiminnalle
www.sateenkaarikoto.fi



Yksityisen päivähoidon pulmakohdat Turussa

4.3.2005 Tapasimme tänään Maija Perhon kanssa ministeri Liisa Hyssälän ja keskustelimme yksiyisen päivähoidon pulmakohdista Turussa. Vaihdoimme näkemyksiä ja asia etenee ehkä vähitellen. Laitan oheen muistion, jonka Turun Seu-dun Yksityisen Päiväkotien yhdistys ry on jättänyt viime joulukuussa Turun palvelutointa johtavalle apulaiskaupunginjohtajalle Kaija Hartialalle.

Yksityisen päivähoidon pulmakohdat Turussa
Sopimukseen liittyvät ongelmat:
• Tämänhetkiset ongelmat liittyvät pitkälti 1.4.04 solmittuun sopimukseen. Tarjoukset jouduttiin jättämään 1.12.2003 ilman, että sopimusta edes nähtiin. Allekirjoitusaikataulu oli niin piukka, ettei kellään ollut taloudellisesti mahdollisuutta jättää sopimusta allekirjoittamatta.
• Nykyisessä puitesopimuksessa ainoastaan palvelun tuottajilla on velvoitteita. Kaupunki ei sitoudu mihinkään.
• Kaupungilla on maksuaikaa 30 päivää, mikä koetaan kohtuuttomaksi.
• Uudella tarjotulla lisäsopimuksella vähennetään vajaasti päivähoitoa käyttävien perheiden vuoksi maksua hoidon tuottajalle (ns.V-koodit)
• Taloutta on vaikea suunnitella, koska ostajan aikeet ovat vaihtuneet jo useasti tänä sopimuskautena. Keväällä ostettiin kaikki paikat, syksyllä ei ostettu mitään, koska päivähoidon tarve oli arvioita toisin. Tällöin vedettiin kaikki hakijat kunnan hoitopaikkoihin. Ostopalvelupaikkoihin pantiin neljän kuukauden karenssi. Marraskuussa oltaisiin valmiita ostamaan taas lisää. Tämä on aivan liian lyhytjänteistä toimintaa.
• Erityislasten kahdenpaikkalaisuutta ei ole toteutettu edes ostopalvelupaikoilla.

Tuetun päivähoidon kehittäminen:
• Perheet eivät ole samanarvoisessa asemassa valitessaan päiväkotia, joka tuottaa palvelun yksityisen hoidon tuella. Kiertävän erityisopettajan palveluja ei ole tarjolla , eikä mahdollisuutta tarjota tarvittaessa ns. kahden paikkaa.
• Yksityisen hoidon tuella perheiltä joudutaan laskuttamaan hoitomaksu 12 kuukaudelta hoitosuhteen pituudesta riippumatta. Ongelma liittyy Kelan ohjeistukseen, jossa joka kuukaudelta on maksettava hoitomaksua tai tuki puolitetaan.

Yhteistyöongelmat:
• Osa tuottajista saa muistiot kunnan aluekokouksista, osa ei. Johtoryhmän päätökset ovat mystiikkaa, josta kuluu ristiriitaisia tietoja.
• Aluepäälliköiden tiedottamisessa on suuria eroja
• Palvelun tuottajia ei ole kuultu missään vaiheessa, eikä ole olemassa minkäänlaista yhteistyöelintä missä käy-täisiin näitä ongelmakohtia läpi tai kehitettäisiin yhdessä Turun päivähoitoa.

Esiopetus:
• Päivähoito-osasto valmistelee esiopetusryhmän minimi kooksi seitsemää tai jopa kolmeatoista, mikä meille ongelmallista. Samaan aikaan puuhataan esiopetusikäisten laittamista koulupiirirajoihin. Tämä tarkoittaisi, että yhä harvempi lapsi saisi jäädä yksityisten päiväkotien esiopetukseen.
• Palveluntuottajien toive on, että omassa päiväkodissa olevat lapset voisi ottaa omaan esikouluun.
• Mikäli esiopetus viedään yksityisiltä, siirtyy myös sisarukset pois yksityisiltä. Useat perheet haluavat, että heidän lapsensa on kouluikään asti samassa hoitopaikassa!

Tunnelmia, kommentteja palveluntuottajilta:
”vaikea suunnitella koko vuoden talousarviota, kun ei tiedä miten paljon lapsia voi ottaa.”
”hinta tarjoukseen on laskettu sen mukaan, että talo on täynnä.”
”tuntuu, että meiltä vaaditaan milloin mitäkin, vähintään samoja juttuja kuin kaupungin päiväkodeilta, mutta meille ei olla valmiita antamaan mitään. Yhteistyö on yksipuolista”.
”tarvitaan kuntakohtaiset visioryhmät, jossa palvelukokonaisuutta kehitetään yhteistyössä -perhelähtöisesti”.
”Tärkein asia, jota haluaisin tuoda esille tähän tilaisuuteen ovat ne useat työpaikat joita me Turun kaupungin asukkaille luomme. Olemme siis samalla lähtöviivalla tässä asiassa kaupungin päiväkotien kanssa emmekä mitään "vihollisia". Kun samalla tuotamme päivähoitopalveluja kaupungin kukkaroa vähemmän kuluttaen kuin yleinen päivähoito, toivoisin päättäjiltä selkeää kannanottoa mihin suuntaan Turun päivähoitoa halutaan kehittää.”
”Kaupunki ei sitoudu sopimuksissa mainittuihin paikkamääriin. Tämä aiheuttaa ongelmia pitkän ja lyhyen tähtäimen suunnittelussa, kun ei tiedä ostetaanko paikkoja ja kuinka paljon”.
”Laskun eräpäivää pitäisi noudattaa, vaikka aluevastaava olisikin lomalla.”
”kuudentoista vuoden kokemuksella sama asia toistuu aina aika-ajoin: kun on pulaa hoitopaikoista, yksityinen palveluntuottaja on ihana, laadukas avun tuoja. Kun kunnassa on hoitopaikkoja liikaa, yksityinen palveluntuottaja on huonolaatuinen rasite, josta olisi hyvä päästä eroon.”
”Kaikkia perheitä tulee kohdella tasapuolisesti on sitten ostopalvelueskarissa tai kaupungin omassa eskarissa ”
”Tämä päiväkoti, joka on toiminut 66 vuotta sulkee ovensa 31.12.2004, niin surullista kuin se onkin”

Konkreettiset parannusehdotukset:
• Yhteen systeemiin, esim. palvelusetelin kehittäminen.
• Perhelähtöisyys ja oikea, todellinen perheen tarpeista lähtevä palveluohjaus.
• Perustettava yhteistyöelin, jossa yhdessä kehitetään päivähoitoa. Samalla saisimme tietoa mitä palvelunostaja ajattelee tulevaisuudesta. Haluamme kumppanuutta.
• Tiedottaminen hoidettaisiin yhden ihmisen voimin päivähoito-osastolta.
• Kunnan olisi yksiselitteisesti ostettava kaikki sopimansa paikat yksityisiltä, kuten oli aikaisemmin.
• Kunnan olisi linjattava yksityisen päivähoidon rooli, osa ja tehtävä. Esimerkkejä löytyy naapurikunnistakin. Tällä hetkellä olemme ”heittopusseja” riippuen kunnan päivähoitotilanteesta.



Hedelmöityshoidot

9.3.2005 Kevät on syntymisen aikaa ja eduskunnassa tulee tänä keväänä olemaan paljon keskustelua etenkin yksin elävien naisten ja lesboparien oikeudesta hedelmöityshoitoon. Jo tänään "juna-parlamentissa" meille syntyi aikamoinen väittely aiheesta, kun kerroin osallistuneeni radio-väittelyyn tämän, jo toisen kerran eduskun-nan käsittelyyn tuotavan, lakiehdotuksen sisällöstä. Koko junavaunu varmaankin kärsi mielipiteenvaihdostamme.
Mielestäni jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä toivottuna tähän maailmaan. Siihen verrattuna on sivuseikka ketkä hänen tulevaan perheeseensä kuuluvat. Jos minulta kysytään mikä on lapselle ihanneperhe, niin siihen kuuluisivat vanhemmat, mummoja, vaareja, tätejä, setiä, serkkuja ym. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsella on vähintään yksi varma ja turvallinen ihmissuhde. En halua kohdella naisia eri tavalla sen mukaan, mikä heidän siviilisäätynsä on. Jokainen äidiksi haluava on yhtä arvokas.
Myös adoptio-mahdollisuuksia tulisi helpottaa. Esimerkiksi Turussa adoptioneuvonnan jonot ovat aivan liian pitkät.



Luomua lasten lautasille

Odottaessani esikoistamme suurimpia huolenaiheitani oli, miten hän saisi terveellistä ruokaa säännöllisinä ruoka-aikoina. Olin nimittäin aika huono huolehtimaan omasta syömisestäni ja innostuessani jostain unohdin helposti lämpimän aterian tärkeyden. Suureksi onnekseni pelkoni eivät toteutuneet, vaan meillä on päinvastoin nykyään oikein hyvät ruokatottumukset. Tämä ei kuitenkaan ole minun ansiotani, vaan saan kiittää eri sukulaisiamme, joiden kanssa vietämme aikaamme. Siskoni, joka asuu naapurissamme, rakastaa ruoanlaittoa, ja perheemme syökin iltaisin hänen laittamaansa ruokaa. Hän ei suostu käyttämään mitään eineksiä ja tekee ranskalaiset perunatkin itse.
Parasta tässä järjestelyssä on, että hän pyörittää luomupiiriä, joten suurin osa perheemme käyttämistä raaka-aineista on luomua. Luomupiirin tuotevalikoima on kauppoja paljon laajempi ja hintakin on huokeampi, kun kaupan välityskulut eivät näy laskussa. Toivoisin, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus tällaiseen ylellisyyteen, jossa tiivis vuorovaikutus tuottajien ja kuluttajien välillä lisää elämänlaatua. Erityisesti äitinä olen turvallisin mielin, koska luomuruoan suosimisen seurauksena torjunta-ainejäämät vähenevät ihmisten ja eläinten ravinnosta ja juomavedestä. Haluan myös minimoida elintapojeni ympäristökuormitusta sekä tuotantoeläinten kärsimystä. Siksi luonnonmukainen tuotanto, erityisesti sekatuotanto, jossa tilan eläinyksikkömäärä on suhteutettu tilakokoon niin, että tilalla voidaan muodostaa suljettu ravinnekierto, on mielestäni ihanteellinen tuotantotapa. Varsinaissuomalaisena toivoisin erityisesti, että luonnonmukainen nautakarjatuotanto saisi täällä uutta potkua uudesta luomutuesta.
Luomusta on tullut selkeä osa maatalouspolitiikkaa, mutta yhteiskunnan on myös varmistettava luomun taloudellinen kannattavuus viljelijöille, sillä tilanne, että ympäristö voi hyvin, mutta luomuviljelijä huonosti ei kuulosta oikein tasapainoiselta. Ympäristötuen erityistuen piiriin kuuluvaa toimenpidevalikoimaa on jatkuvasti uudistettava. Etenkin varsinaissuomalaiset maatilat suosivat uusia ympäristöystävälliseksi havaittuja viljelymenetelmiä kuten kyntämättä viljelyä ja suorakylvöä. Niiden soveltuvuutta luomuun ja ympäris-tötukien piiriin pitäisi tutkia enemmän. Laidunbiotoopeilla elää metsäbiotooppien jälkeen suurin osa Suomen uhanalaisista eliölajeista. Myös siinä on mahdollisuus varsinaissuomalaiselle luomueläintuotannolle.
Meille postmoderneille eli suomeksi sanottuna kiireisille tai uusavuttomille äideille sopisi vielä paremmin pitkälle jalostetut luomutuotteet, jotka ovat yleistyneet vauhdilla Keski-Euroopassa. Ostan mielelläni puoli-valmiin luomu-eineksen, josta saan nopeasti valmiiksi aterian. Tuotteiden jatkojalostuksessahan vältetään lisäaineiden kerryttämistä ravintoon. Vain 10 % lain sallimista elintarvikelisäaineista on sallittua käyttää luomutuotteiden valmistuksessa. Ruoka-aineyliherkkyyksien ja allergioiden kehittymisen riskit vähenevät ja oireet helpottavat.
Jotta kaikki lapset saisivat nauttia luomuruoasta ja luomutuotteille saataisiin lisää kysyntää, kunnat pitäisi velvoittaa suosimaan hankinnoissaan paikallista ruoan tuotantoa ja erityisesti luomua.



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi