Reilu maailma

janina

Kansainvälisyys

Tasa-arvo





Uuden ajan kynnyksellä

Syrjäseutujen perustulo

Keskustelua ulkomaalaislaista eduskunnassa

Sydämellä ajatellen - järjellä toimien

Fortunaa ja maahanmuuttajia

Uusi järjestyslaki valmis!

Aikaa nauttia elämästä

Tie onneen



Uuden ajan kynnyksellä

Viime aikoina käyty keskustelu Koskenkorvan mahdollisesta myynnistä ulkomaille ja eduskunnassa päätettävänä ollut valtionyhtiöiden yksityistämisasia on saanut minut miettimään laajemmin ilmassa olevia muutoksen merkkejä. Vielä muutama vuosikymmen sitten yhteiskunnassa oli selkeästi kahtiajakautunut henki: toiset kannattivat ehdottomasti valtion omistusta itänaapureidemme tyyliin, toinen puoli taas näki valtion omistuksen suurena peikkona ja uhkana vapaalle kilpailulle ja markvoittokululle.
Ehkä vähän huomaamattakin asenteet ja ajatukset ovat muuttuneet. Altia Groupin ehkä tunnetuimtuotteen, Koskenkorva Viinan, ympärille muodostunut kansanliike Pro-Koskenkorva syntyi alunperin kiinnittämään huomiota laajemmin ajateltuna valtionyhtiöiden omistussuhteisiin, mutta loppujen lopuksi keskustelu pysyi pitkälti sen ympärillä mitä tapahtuu suomalaiselle identiteetille jos ikiaikainen ehkä vähän kyseenalainenkin symbolimme, Koskenkorva, myydään ulkomaille.
Tämän kevään aikana Suomeen on saapunut Ranskasta alunperin lähtöisin oleva Attac-liike, jonka jäsenmäärä kasvaa koko ajan ja ympäri maata perustetaan jatkuvasti uusia alueellisia paikallisosas Attac on kansainvälinen kansalaisjärjestö, joka vastustaa globaalin talousjärjestelmän epädeja eriarvoistavia vaikutuksia. Se on myös painostusryhmä, joka tuottaa tietoa ja pyrkii tuomaan esiin konkreettisia vaihtoehtoja nykyiselle, vain harvojen etuja, rikkautta ja hyvinvointia edistävälle globalisaatiolle.
En usko, että valtionyhtiöistä käytävä keskustelu ja Attacin tulo on mikään sattuma tai että ne olisivat toisistaan erillään olevia asioita. Mielestäni pinnan alla on nähtävissä laajempi yhteiskunnalkeskustelu arvoista ja tulevaisuuden tavoitteista. Keskustelulle olisi ainakin tarvetta, koska sitä ei mielestäni käydä vielä tarpeeksi periaatteellisella tasolla vaan usein keskustelu jämähtää pienistä yksityiskohdista kinasteluun eikä nähdä ns. metsää puilta.
Valtionyhtiöt ovat huomattavasti monimuotoisempi asia, kuin miltä ehkä päällepäin näyttää. Paitsi että niiden tulisi olla kannattavia taloudellisesti, niillä on yksi ehdoton etu yksityissektoriin nähden: omistaja on valtio, niin vahva ja suuri, että se uskaltaa ottaa alussa riskejä myös sellaisilla aloilla joilla on selkeät menestymisen edellytykset, mutta ei ehkä vielä tarpeeksi näyttöä, jotta yksityiset rahoittajat uskaltautuisivat mukaan. Esimerkiksi Vapo Oy toi turpeen markkinoille ja nyt se on maailman johtava turpeen tuottaja sekä Suomen suurin biopolttoaineiden, energiaturpeen ja puun toimittaja. Tuulivoima voisi mielestäni olla hyvin uusi "turve".
Kun jatkossa käydään keskustelua valtionyhtiöiden yksityistämisestä on tärkeää muistaa, että on myös aloja joiden ohjaamiseen eivät sovellu pelkät liiketaloudelliset kriteerit. Etenkin yhteiskunnan peruspalveluiden yksityistämisessä pitäisi noudattaa varovaisuutta, sillä valtion omistuksessa yhtiöitä voidaan kehittää koko yhteiskunnan edut huomioon ottaen pitkäjänteisemmin ja vakaammin kuin mihin yksityisomistajalla on mahdollisuuksia ja intressejä. Valtion riittävän suuri omistusosuus antaa mahdollisuuden yhtiöiden toiminnan demokraattiseen ohjailuun. Pitää muistaa, että valtionyhtiöillä on myös kansantaloudellista välinearvoa. Valtion omistuksen turvin voidaan talouden heilahtelujenkin aikana harjoittaa vakaampaa ja pitkäjänteisempää toimintaa.
Monet kansanedustaja-kollegani toimivat valtionyhtiöissä kansan edustajina. Minusta tämä tehtävä pitäisi nähdä ei vain yhtiön menestymisen tarkkailuna vaan myös meidän yhteiskunnallisen näkemyktuomisena yhtiön toimintaan. Kansanedustajilla on hyvät mahdollisuudet edistää ja tuoda esiin ympäristö-, tasa-arvo- ja eettisyysnäkökulmia.



Syrjäseutujen perustulo

Työvoimapolitiikassa tulisi tapahtua perustavanlaatuinen muutos. Tällä hetkellä työvoimahallinto ei tunnista alueellisia eroja millään lailla, vaikka on päivänselvää, että samat keinot eivät tehoa kasvukeskustyöttömiin kuin joukkotyöttömyysalueiden työttömiin. Pysyvän joukkotyöttömyyden alueilla tarvitaan uudella tavalla aktivoivaa politiikkaa. Tämä tarjoaisi syrjäseutujen perustulojärjestelmän ja maaseutusopiärjestelmän käyttöönotto.
Syrjäseutujen perustulojärjestelmässä nykyisen peruspäivärahan suuruinen työmarkkinatuki muutettaisiin perustuloksi, jonka syrjäalueilla asuva henkilö saisi ikään kuin "starttirahana" yrittämisensä tai pätkätyönä päälle. Näin voitaisiin kannustaa ihmisiä hankkimaan tuloja pienistä puroista eikä rankaista heitä aktiivisuudesta kuten nykyään tapahtuu. Järjestelmä ei merkittävästi lisäisi valtion menoja, koska siinä nykyiset menot kohdennettaisiin toisella tavoilla. Lisäksi se vähentäisi syrjäytymisestä aiheutuvia sosiaali- ja terveydenhoito- ym. kuluja.
Maaseutusopimusjärjestelmässä maaseudun toimintaryhmä, kuten esimerkiksi kyläyhdistys, osuuskunta tai maatila, tekee yhteiskunnan kanssa sopimuksen yleishyödyllisen työn tekemisestä. Järjestelmän piiriin sopivia töitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset hoivapalvelut, erityisryhmille suunnatut kiinteistöjen ylläpito- ja kunnostustehtävät, järjestötyö ja ympäristönhoitotyöt. Vihreästä näkökulmasta maaseutusopivoisikin kuvailla eräänlaiseksi ryhmäkansalaispalkaksi. Maaseutusopimusjärjestelmä ei kuitenkaan saisi vääristää kilpailua maaseudun muun yritystoiminnan kanssa vaan se täydentäisi sitä.
Maaseutusopimusjärjestelmä vastaisi maaseudun alueellisiin ja tuotantotaloudellisiin tarpeisiin ja avaisi paikallisille kolmannen sektorin toimijaryhmille pääsyn julkisille palvelumarkkinoille. Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistus tarjoaa myös oivan rahoituslähteen maaseutusopimusjärjestelmälle.
Kaiken kaikkiaan aluepolitiikkaa olisi ryhdyttävä toteuttamaan ottamalla välineeksi alue-erot huomioon ottavaa, alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi alentamalla työnantajien sosiaaliturvamaksuja heikoimmilla alueilla.
Vihreä aluepoliittinen ajattelu lähtee siitä, että luonnon kestokykyä ei milloinkaan saa ylittää - ei edes aluepoliittisiin välttämättömyyksiin vedoten. Aluepolitiikka on perimmiltään hyvinvoinnin jakamista tasapuolisesti. Todellinen, kestävä hyvinvointi syntyy ratkaisuilla, joiden ympäristövaikutukset on otettu huomioon. Osa tällaista aluepoliittista arvovalintaa olisi maatalouden kehittäminen entistä ympäristöystäällisempään ja työllistävämpään suuntaan mm. lisäämällä luomuviljelyä ja eettistä eläintaloutta sekä hajautettua bioenergiantuotantoa.



Keskustelua ulkomaalaislaista eduskunnassa

9.01.2003 Tänään kävimme erittäin paljon tunteita kuohuttanutta keskustelua hallituksen esityksestä ulkomaalaislaiksi (HE 265/2002 vp). Keskustelussa puheenvuoroja oli yli 50, ja sisällöt vaihtelivat puhujasta toiseen. Itse koen asian hyvin tärkeäksi ja tunteita koskettavaksi, ja kesken puheenvuoron liikutuin kyyneliin asti. Huomasinkin yllätyksekseni, että tämä spontaani reaktioni päätyi monelle kanavalle pääuutiseksi, vaikka mielestäni keskustelun sisältö ja käsiteltävä asia olivat huomattavasti tärkeämpiä. Koko asia ja puheenvuorot ovat löydettävissä eduskunnan www-sivuilta www.eduskunta.fi viitteellä PTK 177/2002 vp, mutta laitan oheen oman puheenvuoroni, koska se oli huomattavasti laajempi ja monitahoisempi kuin mitä uutisoinneista kävi ehkä ilmi.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Kun kuulin, että ulkomaalaislaki tulee eduskuntaan näin myöhään, varoituskello rupesi tikittämään, mikä on syy. Miksi se tuodaan meille näin myöhään? Itse hallintovaliokunnan jäsenenä tiedän, että meillä on alle 20 kokousta jäljellä ja näin paljon on vaikeita asioita. Kaikki täällä tiedämme, että tämä tulee raukeamaan. Se on jo selvä asia. Mutta miksi se tuodaan meille tässä ja nyt kuitenkin kiireisesti?
No, se paljastui oikeastaan äsken täällä, kun ed. Zyskowicz lausui halveksivasti "Jippii!", kun ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että suomalainen nainen ja palestiinalainen mies ovat lopultakin saaneet toisensa. Tämä "Jippii!" kertoi juuri sen, mikä on tämä viesti, mikä halutaan täältä nyt antaa ulos. Halutaan näyttää, että me olemme kovia, me emme tässä pehmoilla, nämä tulevat käyttämään meitä hyväkseen, me pannaan nyt hommat kuntoon ja rajat kiinni. Se on se viesti. Oikeastaan mitään lakia ei tule olemaan, sen kaikki jo tietävät, mutta halutaan antaa viesti, ketkä hoitavat asioita ja milläkin lailla.
Täytyy sanoa, että se on mielestäni erittäin surullista, että me näin teemme. Se on myös asia, jolla monessa maassa on vaaleissa ratsastettu. Toivon todellakin, että tämä ei tule olemaan Suomen vaaleissa se asia, millä ratsastetaan. Sitten vielä täytyy jatkaa, kun täällä on tavallaan ollut paljon kokoomuspuolueen edustajia väittelyssä: tässä kehitysapuasiassa Harri Holkeri todellakin on ollut se ihminen, joka on tuonut näitä asioita esiin. Mutta meidän kokemuksemme muuten ovat erittäin nihkeitä. Kun olemme ajaneet rahoja kehitysavun lisäykseen, niin täytyy sanoa, että Rkp ja myös demarit ja vasemmistoliitto ovat olleet ehkä lähimpänä tukemassa. Kyllä nihkein suhtautuminen on tullut kokoomukselta. Voihan se olla semmoinen asenne, että hoitakoot ongelmat siellä, me maksamme reippaasti. Se voisi olla yksi argumentti, mutta kun se ei ole niin. Me emme halua maksaa myöskään reippaasti, vaan me olemme vastuullisia.
Sitten vielä inhimillisyydestä. Voidaan kokeilla eri rooleja, että voidaan samaistua: Tuoreena isänä ministeri Itälä tietää, että lastaan hän ei kyllä jätä, jollei ole todella hätä. Semmoisia isiä ei ole missään, eli silloin on todella, todella hätä olemassa. (Eduskunnasta: Ikävä kyllä on!) Minun perheeseeni tuli tällainen chileläinen pakolainen, kun olin pieni, ja kun tiesin hänen kohtalonsa, niin tiesin, että hänellä oli todellinen hätä. Ihminen ei tee mitään sellaista, ellei ole todellinen hätä. (Puhuja liikuttuu)

Ärade fru talman! Jag har i trettio år levat som finlandssvensk i Finland, som en del av en minoritet och jag har aldrig stött på problem med det, aldrig någonsin haft några problem. Först nu under mitt trettioförsta år har jag märkt att man till och med börjar ha avig inställning till finlandssvenskar, negativa attityder. I Åbo stadsfullmäktige har vi redan en längre tid haft en gruppering som uttalar sig mycket fientligt mot utlänningar och rider på den här vågen som nu också har brett ut sig så att man blivit negativt inställd till finlandssvenskar för man tror att man får mera understöd genom att visa att man inte bryr sig om minoriteterna.
Jag hoppas innerligen att sådan politisk inställning där man tror att man får billiga poäng genom att slå ner på svagare individer, vilket finlandssvenskarna inte är men de andra minoriteterna ganska ofta, det är någonting som vi inte kommer att hemfalla till här, inte en enda av oss. Vår inställning är den att alla människor är värda sin plats här. Om de verkligen har behov av att komma, så kan vi ta emot dem och säga att de är blivande finska medborgare. De flesta av oss har rötter i andra länder och vi känner oss nu som mycket mycket äkta finska medborgare trots att vi kan ha rötter lite här och var.

Sitten vielä meillä on mielestäni meillä yksi tärkeä asia opittavana monesta muusta kulttuurista. Ehkä se usein on niin, että jos kuuluu vähemmistöön, niin perhe ja suku ovat erityisen tärkeitä, sillä halutaan samaistua siihen omaan joukkoon. Suomessa taas meillä on mielestäni erittäin surullinen kehitys se, että ydinperhe sen kuin pienenee ja pienenee. Nyt se sinkkuelämä on pian se trendi, eli on monta pientä pirstoutunutta perhettä ja sukukolhoosi on semmoista aikaa, josta vain ehkä haaveillaan. Itse elän semmoisessa ja se on erittäin erittäin turvallinen olotila muille perheenjäsenille, mutta etenkin lapsille.
Mutta meidän asenteemme perheeseen näkyy myös siinä, miten me kohtelemme näitä, jotka tulevat maahamme. Sekin, että toista sisarusta ei lasketa perheenjäseneksi eli näitä ei yhdistetä, on mielestäni aivan ihmeellinen asenne. Itse kuvittelin nuorempana, että jos minä rakastun ulkomaalaiseen mieheen ja muutan ulkomaille tai hän tulee tänne, niin tietenkin saan mukaan myös minun äitini ja isäni ja toivottavasti mummonikin. Sitten tajusin, että tämä ei kerta kaikkiaan mene näin, vaan asenne on se, että saan vain ydinperheen, juuri ja juuri oman lähimmäiseni, oman mieheni ja lapseni, mutta sen enempää ei missään nimessä. Se on minulle ollut aikamoinen negatiivinen todellisuuteen herääminen, että tällainen psyykkinen kaipuu ei ole kriteeri millekään maahan tulemiselle.
Ihan lähiaikoina sain viestejä eräältä tuttavalta, jonka tytär oli mennyt naimisiin egyptiläisen miehen kanssa. He asuvat Suomessa, tekevät työtä Suomessa, ja heillä on nyt pieni vauva. Tämän miehen vanha äiti asuu yksin Egyptissä. Hänellä ei ole muita lapsia eikä ketään muutakaan, joka huolehtisi hänestä. Tämä mies kokee, että hänen täytyy tietenkin huolehtia myös äidistään, koska se on ihan selvä asia, että poika huolehtii äidistään, joka on vanha ja sairas. Sitten he halusivat, että äiti saisi tulla Suomeen asumaan, koska täällä heillä on työt ja suomalainen mummola. No, sepä ei käy, sillä tällainen psyykkinen kaipuu ei riitä syyksi. Mummo ei ole semmoisessa tilanteessa, että hän voisi kerta kaikkiaan pärjätä yksin, vaan häntä ei haluta tänne.
Kun tästä kävin keskustelua muun muassa viranomaisten kanssa, niin minulle sanottiin, että juu juu, kaikki sanovat, että he haluavat huolehtia mummoistaan, mutta kun he tulevat tänne, heidät pannaan suomalaiseen vanhainkoitiin, eivät he kuitenkaan halua heistä huolehtia. Vaikka menisivätkin vanhainkoteihin, mutta jos on joku oikein läheinen sukulainen jossain muualla, eikö häntä voisi saada luokseen asumaan? Eikö se olisi luonnollista? Se on vain asia, jota me emme hyväksy, koska se on meiltä muilta jollain tavalla pois. Lopputulema on se, että tämä nuori suomalainen perhe muuttaa Egyptiin ja suomalainen mummo jää yksin tänne kaipaamaan lapsenlapsiaan.
Ehkä meidän asenteemme perheeseen, sukuun ja elämänlaatuun jokaiselle yksilölle on aika niukka. Me katsomme elämää erittäin kapeasti, sillä emme oikeastaan koe, että tämä koskettaa minua, tämä koskettaa jotakin muuta, joka ei ole tässä minua lähellä. Eläytyminen ja empatia olisi varmaan terveellistä meille kaikille. Mutta lopuksi voin vain todeta, että tämä melko varmasti nyt sitten hautautuu ja tätä jatketaan, mutta toivon, että tästä ei ole semmoista keskustelua, joka aiheuttaa epämiellyttäviä kokemuksia ihmisille.



Sydämellä ajatellen - järjellä toimien

Kun yli kymmenen vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana päällimmäisenä huolenani oli, että muuttuisin kovaksi ja kyyniseksi ja menettäisin herkkyyteni. Siksi melkein ilahduin kritiikistä, jota Ari Valjakka kohdisti minuun (TS 12.1.2003) tunteilemisesta ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä. Olen useita kertoja aikaisemmin käynyt julkisia väittelyjä asenteista ulkomaalaisia kohtaan liikuttumatta kyyneliin. Syy miksi tällä kerralla kävi näin on, että hallituksen ulkomaalaislakiesitystä puolusti juuri Ville Itälä, jota olen pitänyt kokoomuslaiseksi pehmeitä arvoja edustavana miehenä, ja siksi pettymykseni oli sitäkin suurempi.
Samassa kirjoituksessaan Valjakka toteaa, ettei hänen mielestään palkkaerojen tutkiminen eri ryhmien välillä tasa-arvolain perusteella täytä analyyttisyyden vaatimusta. Hän korostaa, että palkan muodostuk seen vaikuttaa mm. työ ja sen laatu, ihmisen pätevyys, koulutus ja ahkeruus sekä aikaansaannokset. Tosiasia kuitenkin on, että samasta tai samanarvoisesta työstä naiset saavat merkittävästi vähemmän palkkaa kuin miehet. Valjakan analyysin perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että tämä johtuu naisten laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Itse en usko tähän, ja koulutuksesta se ei ainakaan voi johtua, sillä tilastojen mukaan naisethan ovat usein mieskollegoitaan huomattavasti koulutetumpia. Jäljelle jää naisten tekemän työn arvostus. Toisin sanoen: pidetäänkö "naisaloilla" ihmisten parissa tehtä vää työtä vähemmän arvostettuna kuin "miesalojen" koneiden parissa tehtävää työtä? Valjakka ei vaikuta olevan tietoinen siitä ns. lasikatosta johon naiset edelleen aivan liian usein törmäävät työelämässä. Naisten syrjiminen näkyy konkreettisesti pätkätöinä, palkkauksessa sekä vaikeutena edetä korkeimpiin tehtäviin. Tästä syrjinnästä kärsii koko yhteiskunta, sillä naisten myötä heitämme hukkaan monipuolista osaamista.
Mielestäni ei voi suoraviivaisesti sanoa, että jompikumpi sukupuoli olisi parempi päättäjänä. Me olemme vain erilaisia ja täydennämme toinen toisiamme. Esimerkiksi vihreässä eduskuntaryhmässä meitä on nyt yhdeksän naista ja kaksi miestä. Mielestäni olisi erittäin hyvä jos saisimme myös lisää miehiä monipuolis tamaan ryhmämme kokoonpanoa, ja kaikkiin muihin eduskuntaryhmiin olisi hyvä saada enemmän naisia. Toivon todella, että vanhanaikainen käsitys siitä, että tunne ja äly olisivat jotenkin ristiriidassa toistensa kanssa päätöksenteossa, vähitellen muuttuisi. Älykäskään ihminen ilman empatiaa eli toisen asemaan asettumiskykyä ei mielestäni ole paras mahdollinen päättäjä. Paras lopputulos saadaan kokemukseni mukaan sydämellä ajatellen ja järjellä toimien.



Fortunaa ja maahanmuuttajia

23.04.2001 Tänään vietimme avustajani Janinan kanssa todellisen Turku-päivän. Alla on päivän ohjelmastamme joitain pätkiä. Aamulla kävimme tutustumassa Varissuolla Fortuna-projektiin, jonka tarkoituksena on paitsi aktivoida ihmisiä töihin, löytää yksilökohtaisia ratkaisuja syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten tilanteisiin. Oli mielenkiintoista ja rohkaisevaa kuulla, miten positiivista palautetta asiakaskunnalta oli saatu, vaikka projekti sai alkunsa vasta viime vuonna. Selkeästi jo ainoastaan se, että ihmiselle annetaan aikaa ja hänen tilanteeseensa ja ongelmiinsa suhtaudutaan vakavasti, antaa uskoa tulevaisuuteen ja mikä tärkeintä:lisää yksilön uskoa itseensä! Projekti laajenee ensi vuonna Lausteelle ja Halisiin, onkin mielenkiintoista seurata miten menestyksekkäästi Fortunan tulevaisuus sujuu!
Me kävimme pikaisesti myös Turun Sanomien toimituksessa, mutta tällä kertaa ajoitus meni ristiin toimittajien kanssa, ensi kerralla uudestaan toivottavasti paremmalla menestyksellä.
Kävimme tapaamassa Turun yliopiston ylioppilaskunnassa hallituksen puheenjohtajaa ja koulutuspolitiikasta vastaavia ihmisiä, aiheena yliopistojen perusrahoitus ja siihen liittyvä ahdinko. On kyllä karmaisevaa kuulla, että joillain laitoksilla ei syksystä alkaen voida enää maksaa ihmisten palkkoja, miten se voi olla mahdollista?! Samoin 400 opiskelijan ryhmät, tenttiin lukeminen ilman kirjoja tai mahdollisuutta kopioida tai käyttää tietokoneita resurssipulan vuoksi ovat asioita, joita on vaikeaa nähdä ulkoapäin, mutta minkä kanssa yliopistoväki joutuu tekemisiin joka päivä. Toivottavasti kehittämislain käsittely sujuu täällä vähän viime vuotta paremmin yliopistojen kannalta!
Päivän huipensi vierailu Lausteen lähiössä, jossa vietetään tällä viikolla suvaitsevaisuusviikkoa. Tutustuimme maahanmuuttajien projekteihin ja tiloihin, vierailimme koraani-koulussa (jota, uskomatonta mutta totta, pitää somalialainen mies vapaaehtoisesti kuusi kertaa viikossa, aivan ilman korvausta!!!) sekä loppujen lopuksi katselimme jalkapallo-ottelua, jossa sulassa sovussa pelasivat moniin kansallisuuksiin kuuluvat nuoret. Korostin avajaispuheessani muun muassa sitä, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan pelko ja pelko johtuu usein tietämättömyydestä ja turhista epäluuloista. Itsevarman ihmisen ei tarvitse pönkittää omaa oloaan sortamalla tai lyömällä muita, kun ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa hän on yleensä ystävällinen ja ymmärtäväinen myös muita kohtaan. Erilaisuus on aina voimavara, yhdessä toimimalla olemme enemmän kuin kaikki erilliset yksilöt yhteensä.



Uusi järjestyslaki valmis!

12.02.2003 En olisi uskonut saavani läpi ehdotustani kieltää seksipalveluiden ostaminen ja myyminen kaduilla ja ravintoloissa. Hallintovaliokunta ja sen jälkeen koko eduskunta hyväksyi ehdotukseni yksimielisesti. Tästä voit lukea puheenvuoroni järjestyslaista, johon tämä muutos tuli.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa rouva puhemies!
Vaikka tämä lopputulos olikin yksimielinen, haluan sanoa, että emme nyt voi olla niin tyytyväisiä kuin oikein äsken kuulosti siksi, että jo monen asiantuntijankin suusta kuulimme sen, että tämä oli yksi hallituksen huonoimmin valmistelemia lakiesityksiä, tässä oli erittäin paljon ongelmallisuutta ja sekä perustuslakivaliokunta että lakivaliokunta antoivat erittäin paljon kritiikkiä, josta mielestämme emme vastanneet läheskään kaikkiin. Mutta en jättänyt eriävää mielipidettä sen takia, että saimme yhden asian läpi yksimielisesti, mikä jopa itseänikin niin paljon hätkähdytti, että ajattelin, että on varmaan parempi olla puuttumatta kaikkiin muihin yksityiskohtiin, kun kerran jokin isompi muutos saadaan aikaiseksi. Suurin riski tässä lainsäädännössä on se, että kun on kysymys asioista, joissa eri ihmisillä voi olla eri näkemys, mikä on oikein ja väärin, kun me säädämme ne lailla ja sitten poliisi ei millään ehdi valvoa kaikkia, voi käydä niin, että ihmiset tekevät väärin, tietävät, että tämä on lain vastaista, ja tämä vähän murentaa lain uskottavuutta. Toivottavasti näin ei tule käymään, mutta tämä on eräs pelko, että jos ihmiset kokevat, että nyt säädellään sääntelemisen takia, silloin laki voi kärsiä inflaatiota. Todella toivon, että näin ei ole. Toinen ongelma on tietenkin se, mihin poliisien resurssit sitten riittävät, ja se on eräs ongelmallinen asia, että tässä laissahan ollaan tavallaan antamassa myös järjestyksenvalvojille sentapaisia tehtäviä, jotka ovat kuuluneet poliisille. Onneksi tässä saatiin myös jonkin verran korjausta näihin asioihin, koska mielestäni se on aika pelottava asia, että jos meillä ei ole tarpeeksi resursseja poliiseille, niin poliisi tavallaan yksityistetään tällä tavalla, koska kyllä se nyt on kovin tärkeää, että tämä järjestyksenvalvonta todella kuuluu poliisille. Kaikki muu on vain sen lisäksi tapahtuvaa. Sitten näihin itse sisältöihin.
Mielestäni on todella hyvä, että alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on nyt kielletty. Etenkin busseissa se on ollut näille linja-auton kuljettajille erittäin ongelmallista, miten puuttua näihin. Toivottavasti tämä nyt helpottuu tämän jälkeen. Mutta muuten se tietenkin voi aiheuttaa ristiriitatilanteen ja kysymyksen, ovatko ihmiset sitä mieltä, että keskioluen juonti jossain kaupungilla on niin väärä teko, että sen pitää olla täysin kiellettyä. Itse otin tämän esiin valiokunnassa, ja ensimmäisessä käsittelyssä tästä jopa äänestettiin, mutta ei tullut paljonkaan kannatusta. Tätä pohdittiin, miten tätä olisi voitu muuttaa.
En viitsinyt viedä asiaa sen jälkeen eteenpäin, sillä mielestäni tärkeä asia tässä laissa oli se, miten alkoholin nauttiminen sekä seksikauppa, naiskauppa, tavallaan ovat suhteessa toinen toisiinsa, koska minun mielestäni oli aivan vääränlainen suhde se, että alkoholin nauttimista pidettiin suurempana vääryytenä kuin naiskauppaa. Nyt kun sitten esityksestäni valiokunta yksimielisesti myös hyväksyi sen, että naiskauppa on täysin kiellettyä julkisella paikalla ja niin myös ravintoloissa, niin ajattelin, että sitten minä tyydyn valiokunnan yksimieliseen kantaan muutenkin, kun siinä on joku suhteellisuus koko laissa.
Voi sanoa tämmöisenä pienenä hassuna yksityiskohtana, että vahingossa meinasi strip-teasekin tulla täyskieltoon. Sitten huomattiin, että pitää vähän tarkentaa, mitä on tämä, mitä tarkoitetaan, ja tämä ei nyt koske strip-tease-esityksiä ravintoloissa. Olisi muuten voinut tulla teille pieni yllätys salissa, että näin radikaaleja oltiin. Näin radikaaleja ei sentään ole oltu.
Se mielestäni on tässä tärkeää, jos ajatellaan, minkä takia, että se on tärkeä viesti ulospäin. Sillä senhän kaikki tietävät, että ei tätä millään voi valvoa niin, että kaikki tämmöinen poistuu, koska meillä ei ole joka kulmassa poliisia eikä joka ravintolassa ja kaikkialla. Mutta se, että ihmisen ei tarvitse törmätä tällaiseen, ellei hän halua, on mielestäni tärkeää.
Ajatellaan meidän nuoria ihmisiä, jotka ovat iltaisin ulkona kadulla tai ravintolassa: Minulla on kaksi poikaa, jotka vähitellen tulevat teini-ikäisiksi ja sitten vanhemmiksi ja ovat siellä jossain yöelämässä. Kyllä ainakin minun mielestäni on aika epämiellyttävää se, jos koko ajan yleistyy se näkemys, että naista voi ostaa ja se kuuluu semmoiseen normaaliin käytäntöön. Tämän nyt tavallaan ainakin pitäisi tämän jälkeen vähentyä niin, ettei siihen ainakaan törmää kaikkialla, jollei todellakin sitä etsi, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia, koska se vaikuttaa myös meidän yleiseen kuvaamme siitä, mikä ihminen on, mikä on ihmisarvo ja tietenkin tässä myös naisten arvo: Voiko ihmisiä esineellistää, ja saako rahalla mitä vaan? Sitten mielestäni se, mikä on tässä sääli, jos ajatellaan lain laatua, on se, että samaan pykälään laitetaan niin monta niin kovin erilaista asiaa. Seksipalveluiden ostaminen ja myyminen on samassa pykälässä kuin ulostaminen ja virtsaaminen. Mielestäni on ihan hassua, että ne ovat näin. Onneksi nyt tavallinen ihminen harvemmin lukee lakia; hän vain sitten joutuu sen kohteeksi. Olisi pitänyt laittaa kaikki omiksi pieniksi osioikseen, eikä näin rinnakkain.
Ylipäätänsä ulostaminen ja virtsaaminenkin sinänsä on erittäin kiusallista, mutta sitä tapahtuu erittäin paljon, etenkin minun äitini porttikäytävässä, ja se ei todellakaan ole mikään hyvä asia, mutta se on jo kielletty jätelaissa. Ei vain ole resursseja sitä valvoa, ja tavallaan on ehkä vähän vaikea ymmärtää, niin kuin tässä jo lakivaliokunta sanoikin, minkä takia se pitää myös tuoda tähän lakiin ja halutaanko vain antaa viesti ulospäin median kautta, että huomioikaa nyt kaikki, että julkinen ulostaminen ja virtsaaminen on kielletty, vai mikä on se syy, että se piti saada mukaan tähän lakiin. Se nyt on tässä, ja se, että se on kielletty ja sitä ei sallita, on erittäin tärkeä ja hyvä viesti, mutta tietenkin on vähän kyseenalaista, missä on se oikea kohta tällaiselle asialle.
Sitten on vielä yksi kohta, joka mielestäni on aika pulmallinen, mutta toivottavasti siitä ei tule mitään ongelmia, ja se on se, että on esimerkiksi pesäpallomailan tai spraymaalipullojen pelkkä hallussapito kriminalisoitu. Siihen ei liity mitään sellaista, että ihminen käyttäytyy jollakin semmoisella tavalla, että voidaan olettaa, että hän tulee tekemään jotain pahaa näillä välineillä, vaan kielletään pelkkä hallussapito, ellei pysty todistamaan, että on joku syy pitää niitä. Se on mielestäni ongelmallista, mutta toivon ja uskon, että meillä poliisit kaikkialla Suomessa käyttäytyvät fiksusti ja eivät tee mitään väärin, mutta siinä varmaan voisi kuvitella kuitenkin olevan jonkun verran eroa: Jos kiltin näköinen, sporttinen tyttö kantaa pesäpallomailaa tai joku skinheadin näköinen nuori mies, niin kumpaa sitten epäillään enemmän ja kumpi joutuu todistamaan, miksi hän kantaa tätä mailaa? Toivon, että tästä ei tule ongelmia, mutta yleensä mielestäni on väärin, että kansalaiselle annetaan taakka todistaa itse olevansa syytön.
Kaiken kaikkiaan tämän koko lain tarkoitus ja se, mitä toivotaan, on, että fiksut suomalaiset käyttäytyisivät aikuismaisesti ja oikein ja eivät häiritse toisiaan ja että me voimme elää semmoisessa maassa, jossa ei päihteistä tehdä ihannoitavia ja jossa ylipäätään käyttäydytään fiksusti toisia kohtaan myös silloin, kun on yöelämässä tai missä vain. On sääli, että täytyy lailla se säätää, että me emme sitä tee ihan itsestämme, vaan se olisi niin kuin selkärangassa jokaisella kansalaiselle. Mutta kai on pakko näin lailla säätää, jotta varmasti toteutuu se, että ei ole oikeutta häiritä toista, vaan silloin me voimme pyytää poliisia apuun.




janinaeduskunnassa

Aikaa nauttia elämästä

Joillakin on liikaa aikaa ja liian vähän työtä - toisilla taas liikaa työtä ja liian vähän aikaa. Työelämän tahti on viime vuosien aikana tiukentunut. Siksi on entistä hankalampaa jäädä töistä pois hoitamaan esimerkiksi sairastunutta lasta tai muuta omaista. Samoin pitkiksi venyneiden työpäivien vuoksi suuremmat siivoukset teetettäisiin mielellään ostopalveluna, jos tämä olisi mahdollista. Näin on jo ollut pidemmän aikaa. Työn ja vapaa-ajan jakaminen tasaisemmin etenee tuskallisen hitaasti.
Nyt kuitenkin lokakuussa tapahtuu myönteinen muutos, kun valtiolta saa tukea kotitaloustöiden teettämiseen. Jos perhe haluaa vaihtaa hieman rahaa vapaa-aikaan maksamalla jollekin, joka vaikkapa siivoaa, hoitaa pihaa tai tekee remonttia, niin valtio osallistuu kustannuksiin. Valtion osuus on enimmillään 33 markkaa tunnilta. Tänä vuonna tukea saa enintään 40 tunnin työstä, mutta jo ensi vuonna tukea heruu 150 tunnista. Meidän läänissämme tämä tuki maksetaan firmalle, jolla työ teetetään.
Jos isä ja äiti haluavat hoitaa rakkauttaan kahden kesken käymällä vaikka elokuvissa, halpenee lastenhoidon hinta saman verran. Valitettavasti tässäkin tapauksessa hoitajana pitää meidän läänissämme olla yritys. Avustusjärjestelmän tarkoituksena on laskea kotitalouksille tarjottavien palveluiden hinta sellaiselle tasolle, joka voisi kilpailla itse tehdyn työn ja harmaan talouden rinnalla. Samalla lisätään kiireisten perheiden vapaa-aikaa, ja myös vanhusten mahdollisuus ostaa itselleen palveluja paranee.
Toinen tapa vaihtaa osa palkastaan vapaa-aikaan on siirtyä kokopäivätyöstä osa-aikaiseen määräajaksi, ja saada korvaukseksi osa-aikalisä. Eräs tuttavani teki näin vähän aikaa sitten, ja hän huomasi ilokseen, ettei rahapussi ohentunut paljoakaan. Progressiivinen verotuksemme sekä halvempi päiväkotimaksu pitivät huolen siitä, ettei perheen tarvinnut tehdä suuria uhrauksia voidakseen nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta.
Kolmas vaihtoehto on vuorotteluvapaa, jonka aikana olet määräajan kokonaan poissa työpaikaltasi. Edellytyksenä korvauksiin on, että sijaiseksi palkataan työtön työnhakija. Korvaus vuorotteluvapaasta on monen mielestä liian pieni. On toiveita, että tämä ongelma ratkaistaisiin tupo-neuvotteluiden yhteydessä. Itse järjestelmä on erittäin hyvä. Työntekijä saa mahdollisuuden pitempiaikaiseen vapaaseen, jonka hän voi käyttää haluamallaan tavalla esimerkiksi koulutukseen, kuntoutukseen, lasten hoitoon, harrastuksiin tai lepoon. Samalla työttömälle avautuu mahdollisuus määräaikaisen palvelussuhteen kautta ylläpitää ja kehittää työtaitojaan sekä ehkä löytää pitempiaikainen työsuhde.
Väliinputoaja näissä järjestelyissä on yksityisyrittäjä, joka ei uskalla ottaa edes kunnon kesälomaa. Moni tuttu pienyrittäjä ei ottanut viikonloppujen lisäksi yhtään vapaata tänä kuumana kesänä. Pienyrittäjien lomaoikeus hyllytettiin edellisen hallituksen aikana. Olisikohan taas aika palauttaa edes tämä pieni henkireikä näille rohkeille yrittäjille? Toivottavasti olet osannut nauttia ihanasta kesästä ja olet nyt intoa täynnä. Meillä on vain yksi elämä - siitä pitää nauttia.



Tie onneen

Nyt on muotia etsiä sisäistä sankariaan ja korostaa individuaalisuuttaan. Näistä ajatuksista on varmaankin monille hyötyä. Jokainen pyrkii löytämään oman reseptinsä onnelliseen elämään. Omaa tietään etsiessään auttaa usein muiden kokemuksiin ja ajatuksiin tutustuminen. Useimmiten eri kirjoissa käsitellään niin sanottua "menestymistä" ja "onnistumista" maailmassa, jota kova kilpailu dominoi. Oma reseptini tällaiseen menestykseen on seuraavanläinen: rakkaus - itsetunto - rohkeus - onnistuminen. Mutta tämä ei vielä riitä. Todellinen onni löytyy siitä kun saa antaa toisille rakkautta ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Jos ei pysty rakastamaan itseään, niin jokainen vastoinkäyminen tuntuu todella suurelta. Huono itsetunto on raskas taakka raahata mukanaan. Mokaamisen pelko painaa jalat niin tiukasti maahan, ettei ehdi tarttua tilaisuuksiin ennen kuin ne ovat jo menneet. Itsetuntomme on pitkälti riippuvainen lapsena kokemastamme hyväksynnästä, arvostuksesta ja rakkaudesta. Paljon positiivista energiaa vapautuu eri asioiden tekemiseen ellei tarvitse todistella olevansa vanhempiensa rakkauden arvoinen. Kymmeniä vuosia kuluu helposti ennen kuin aikuinen lapsi pystyy katselemaan lapsuuttaan etäisyydellä, ja rakentamaan itsetuntonsa uudelta pohjalta.
Kun ensimmäinen edellytys onnellisuuteen on tieto siitä, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on, niin edellytys tämän onnen tunteen ylläpitämiseen on, että voi antaa tätä rakkautta eteenpäin. Todellinen onni on toisen onnelliseksi tekeminen. Jos teen kovasti töitä saadakseni hienon auton, niin voin tuntea tyydytystä saavuttaessani maalini. Mutta jo viikkoa myöhemmin kaipaan jotakin muuta. Haluamis-tarpeeni ei koskaan tule täysin tyydytetyksi. Tunteakseni todellakin eläväni, haluan tietää tekeväni jotakin tärkeämpää, kuin vain tavaroiden hankkimista.
Kun tiedämme jonkun ihmisen tai eläimen tarvitsevan meitä, tai kun voimme tehdä jotakin muuta hyvää planeetallamme saamme pysyvänlaatuista tyydytystä. Tehtävämme voi olla maapallon pelastaminen ekokatastrofilta, bussin ajamista lähiön ja keskustan välillä tai jotakin aivan muuta. On aivan varmaa, että meitä jokaista tarvitaan. Meillä pitää vain olla silmät auki ja sitten tarttua tehtäviin.
Jos tuntuu vaikealta löytää oma tehtävänsä, niin Suomi on onneksi yhdistysten luvattu maa. Näissä yhdistyksissä tarvitaan aina vapaaehtoista työtä. Mikä onni onkaan tuntea kuuluvansa kokonaisuuteen, ryhmään, jossa jokainen omalla tavallaan vetää samaan suuntaan.
Itsensä tunteminen tarpeelliseksi on erittäin tärkeää, mutta siitä ei välttämättä jaksa nauttia keskellä arjen kiireitä. Kun nukutut tunnit ovat jääneet vähiin ja vastuut tuntuvat jo taakalta on vaikea muistaa iloita pienistä ja suurista onnenaiheista.
Voidakseen rauhassa nauttia niin pienistä kuin suuristakin onnenaiheista on opittava karsimaan kaikki sellainen pois, joka ei ole aivan välttämätöntä. Ellei opi sitä vapaa-ehtoisesti, niin kantapään kautta saadessaan burn outin joutuu pakosta karsimaan tekemisiään. Viimeistään silloin huomaa läheisten ihmisten tärkeyden. Epäonnistuminen työtehtävissään voi tuntua pahalta, mutta se ei ole mitään verrattuna läheisten ihmisten kanssa syntyviin ongelmiin. Epäonnistumisia on mahdotonta välttää, mutta suhtautumalla niihin rauhallisesti ne eivät tunnu niin raskailta. Olen ainakin itse huomannut, että useimmiten kaikella on jokin tarkoitus. Valitettavasti voi kulua useita vuosia ennen kuin huomaa mikä oli vastoinkäymisen tarkoitus.



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi