Sivistys


Aikaa luovuudelle

Opettaja - miten voit?

Lindenille kysymys opintotuesta

Kirjallinen kysymys aikuiskoulutustuesta

Talousarvioaloite opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamisesta

Vihreiden ja kokoomuksen kopo-seminaari eduskunnassa

Opintolainavähennys verotuksessa

Opiskelijoiden asumistuen vuokrakaton korottaminen

Opintoajan rajaus

Kansalaisen mikrotuki -palvelu Turussa

Reilua tukea yliopistoille ja opiskelijoille

Pappa betalar?

Lärare - hur mår du?



Aikaa luovuudelle

Kirjoitus julkaistiin Vihreässä langassa 17.8.2007

Osallistuin kesällä Suomen Pankin järjestämään seminaariin, jonka pääpuhuja oli Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Hän vertaili EU:ta ja USA:a mm. työn tuottavuuden ja yliopistojen rahoituksen suhteen. Professori Bengt Holmström (MIT) totesi, että tällä hetkellä EU häviää USA:lle ihmisten luovuudessa ja uskossa itseensä.

Kysyin, ovatkohan yliopistomme lisänneet työn tuottavuutta liikaa niin, että opiskelijamäärään nähden on liian vähän opetushenkilökuntaa. Massaluennoilla ja kirjoja yksin lukemalla ei synny aktiivista kommunikointia vaan passiivista vastaanottamista. Vieressäni istuva amerikkalainen professori sanoi, että USA:ssa hänen lastensa luennoilla on 5-10 opiskelijaa kerralla, joten keskusteleminen on intensiivistä.

Professori Matti Pohjola (HSE) vastasi, että hänen 300 opiskelijan kokoinen ryhmänsä keskustelee aktiivisesti netissä. Holmström vastasi, ettei mikään korvaa kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia. Mielestäni keskustelussa saatu välitön palaute myös kasvattaa käsitystä omista kyvyistä ja vahvistaa itseluottamusta.

Tietenkin tässä on pitkälti kysymys rahasta, sillä pienryhmissä opettaminen on kallista. Mutta tämä kertoo myös asenteestamme siihen, miten tärkeää on kohdata jokainen opiskelija persoonana, jolla on omia ajatuksia. Meidän pitäisi pystyä antamaan opiskelijoille kokemus olla osa tiedemaailmaa eikä tulostavoitetta. Ihmisten mieli ja aivot ovat tärkein voimavaramme globalisaation kilpailussa.

Professori Pekka Himanen käsittelee luovuutta tänä vuonna julkaistussa kirjassaan Suomalainen unelma - innovaatioraportti. Himasen mukaan kaikki oppiminen lähtee kiinnostuneesta ihmettelystä, jossa ihminen alkaa kysyä uusia kysymyksiä. Onko opiskelijoilla nykyisessä opiskeluputkessa enää aikaa ihmetellä?

Himanen käsittelee raportissaan myös piilaakson luovuutta, jossa olennaista on epäonnistumisen salliva yrittäjäkulttuuri. Himanen toteaa, että epäonnistuminen on jopa meriitti, koska se osoittaa, että ihminen on uskaltanut yrittää jotain kunnianhimoista ja saanut epäonnistumisestaan arvokasta kokemusta. Luovuutta edistää turvallinen ja kannustava ilmapiiri, joka sallii myös epäonnistumisen. Mutta onko meidän opiskelijoilla edes aikaa epäonnistua? Onko aikaa miettiä, sovinko juuri tälle alalle tai saisiko sittenkin tuosta toisesta aiheesta paremman gradun?

Himasen mukaan luovuutta ruokkii myös kokemus siitä, että kuuluu johonkin laajempaan yhteisöön, joka on innostunut samasta asiasta. Itsekin olen huomannut tämän todeksi vihreässä yhteisössä. Monille opiskelijayhteisö on ensimmäinen tällainen yhteisö ja tällä yhteisöllisyydellä on suuri merkitys.

Opiskelijat tarvitsevat lisää aikaa opintoihin ja yliopistot lisää opetusresursseja. Opintotuen on tarkoitus mahdollistaa opiskelijan keskittyminen opintoihin. Nyt sinivihreä hallitus on toteuttamassa kauan odotetun uudistuksen eli korottamassa opiskelijoiden opintorahaa 15 %. Se on vasta pieni askel, mutta askel oikeaan suuntaan.





Opettaja - miten voit?

Esikoiseni on nyt ollut jo niin monta viikkoa koululainen, että alan tottua ajatukseen. Ensimmäisinä viikkoina katselin puoliksi ylpeänä ja puoliksi peloissani pienen poikani perään hänen kadotessaan kouluvilinään. Nyt tunnen enää pelkästään ylpeyttä ja iloa kun mielestäni jo aika iso poikani juoksee uusien kavereidensa luo. Tästä saan suureksi osaksi kiittää ihanaa opettajaa, joka on hartiavoimin tehnyt työtä me-hengen saamiseksi luokkaan. Heti kun näin hänen lempeyttä loistavat silmänsä tiesin, että tämä ihminen todellakin yrittää auttaa lastani innostumaan koulusta.
Pientä koululaista huolestutti muun muassa, ettei hän saanut vielä kengännauhoja rusettiin ja 'kaikki' muut paitsi hän osasivat lukea. Nyt rusetti sujuu jo hyvin ja lukeminenkin alkaa kuulostaa ymmärrettävältä. Ilo oppia ja usko itseensä ovat suurenmoisia lahjoja, joiden antamisessa voi opettaja olla mukana. Mietin usein sitä, miten hän jaksaa päivästä ja viikosta toiseen innostaa ja tukea kaikkia luokan 23 oppilasta. Heitä piti olla 24, mutta yksi muutti onneksi Ruotsiin. Mielestäni korkeintaan 20 oppilasta pitäisi olla rajana ekaluokan koolle. Olen aidosti huolissani opettajan jaksamisesta.
Oppilaiden rinnalla koulun tärkein voimavara ovat todellakin opettajat. Meillä on erittäin pätevä opettaja ja monista muista maista poiketen meillä myös ala-asteen opettajat suorittavat ylemmän korkea Tiedon jakamisen rinnalla opettajan työssä korostuu yhä enemmän oppimaan ohjaami Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti tieto voi vanhentua ja muuttua, mutta ihmisen tiedonon ikuinen. Maailma ei ole koskaan valmis, mutta harjoittelemalla ja uusia kysymyksiä esittämällä me ymmärrämme sitä yhä enemmän ja osaamme siksi toimia siinä paremmin. Samanaikaisesti kuitenkin monilta oppilaalta puuttuu sellainen ehjä minäkuva ja perusturva jonka varaan voisi rakentaa näin vaatioppimiskäsitystä. Opettajia ei saa jättää tässä haasteessaan yksin. He tarvitsevat koulutusta ja muita aikuisia vaativaan työhön. Lisäresurssit ja kokonaistyöaikaan siirtyminen voivat olla yksi konkreettinen keino.
Vastuu koulutuksen laadusta on yhä enemmän siirtynyt paikallistasolle. Kuntalaiset ja vanhemmat ovat itse käytännössä tärkeitä opetuksen kehittäjiä. Valtiovallan ohjaavan roolin heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita vastuuttomuutta. Koulutus ja lasten oikeudet ovat perusoikeuksia, jotka ovat valtiovallan erityis Hyvä keino valtiovallalta huolehtia tästä tehtävästä on huolehtiminen siitä, että kunnilla on riittävästi voimavaroja tehtäviensä suorittamiseen.



Lindénille kysymys opintotuesta

18.04.2002. Esitin ministeri Suvi Lindénille tänään kyselytunnilla kysymyksen opintotuesta. Kysymys ja vastaus on ohessa. Muutenkin kyselytunnilla käytiin vilkasta keskustelua opintotuesta, muut puheenvuorot on nähtävissä sivulla www.eduskunta.fi (PTK 44/2002)
Janina Andersson /vihr :
Arvoisa rouva puhemies! Me kuitenkin kaikki vannomme myös elinikäisen oppimisen nimeen. Miksi on niin kauhean vakavaa ja pelottavaa, että ihminen opiskelee kauan maisterinpapereitaan?
Haluaisin kysyä:
Onko se niin paha asia, että on aktiivinen yhteiskunnallisesti, tekee työtä ja opiskelee ja se kestää vähän pitempään? Jos vertaa muihin eurooppalaisiin maihin, niissä voi mennä vuosi siihen, että valmis maisteri sopeutuu taas työelämään. Elikkä meillä on vähän eri tyyli olla aktiivisia jo opiskeluaikana.
Toinen asia: Kymmenen vuotta sitten, kun korotettiin opintotukea, opiskelin itse. Olin onnellinen, kun se juuri silloin korotettiin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin pitäisi taas vähitellen tulla korotus. Olisiko parempi sitoa se indeksiin, että ei ole epätasa-arvoista riippuen siitä, milloin sattuu opiskelemaan, milloin se korotus tulee, sattuuko opiskelemaan juuri oikeaan aikaan?

Kulttuuriministeri Suvi Lindén:
Arvoisa puhemies! Uskon, että opiskelijat ihan hyvillä mielin periaatteessa opintotukijärjestelmän 10-vuotispäivää alkuviikosta juhlistivat, koska kymmenen vuotta tehtiin perustavaa laatua oleva uudistus, jossa selvästi aikaisemmin opintolainapainotteisesta siirryttiin opintorahapainotteiseen tukijärjestelmään. Tällä muutoksella saatiin aikaan kyllä aika suuri parannus opiskelijoitten asemaan. On toki selvää, että todellakin selvää tasokorotusta ei tähän opintorahaan ole tullut. Mutta niin kuin aikaisemmin totesin, useita muita täsmäkorotuksia liittyen opiskelijoitten ruokailuun, terveydenhuoltoon ja asumiseen on tämän kymmenen vuoden aikana tullut.



Kirjallinen kysymys aikuiskoulutustuesta

11.12.2002. Ohessa tänään jättämäni kirjallinen kysymys koskien muutamaa aikuiskoulutustuessa esiintyvää ongelmaa.

Kirjallinen kysymys: Aikuiskoulutustuen edellytykset ja muiden tulojen vaikutus
Eduskunnan puhemiehelle
Opetusministeriö on linjannut verkkosivuillaan: "Parin viimeisen vuosikymmenen aikana aikuiskoulutuksesta on tullut yhä tärkeämpi osa valtakunnallista koulutussuunnittelua ja -politiikkaa. 1980-luku oli ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämisen aikaa. 1990-luvulla tapahtuneet työelämän ja työmarkkinoiden muutokset ja työtehtävien vaatimustason kohoaminen ovat nostaneet elinikäisen oppimisen tärkeäksi koulutuspolitiikkaa linjaavaksi periaatteeksi." Kansaneläkelaitoksen aikuiskoulutustukea on maksettu 1.8.2001 alkaen. Tuki korvaa Kelan aikuisopintorahan ja Koulutus- ja erorahaston ammattikoulutusrahan.
Tukea voi saada riippumatta siitä, onko hakijalle aiemmin maksettu aikuisopintorahaa tai ammattikoulutusrahaa. Eräs tuen myöntämisperusteista on, että hakijan tulee olla ollut tukikuukauden alkamiseen mennessä työ- tai virkasuhteessa tai olla toiminut yrittäjänä yhteensä vähintään 10 vuotta. Erityisesti Suomen liityttyä Euroopan unioniin, on työnteko ulkomailla ja ulkomaisten yritysten palveluksessa kasvanut, ja edelleen kasvaa. Nuoria kehotetaan lähtemään ulkomaille töihin, ja moni jo osittain Suomessa työntekonsa aloittanut saattaa viettää joitakin vuosia ulkomailla hakien työkokemusta ja pätevöittääkseen itseään omalla alallaan. Tätä taustaa vasten on omituista, ettei ulkomailla ulkomaisen työnantajan palveluksessa tehtyä työtä tai ulkomailla yrittäjänä toimimista lasketa mukaan aikuiskoulutustukea hakevan työhistoriaan.
Aikuiskoulutustuen tarkoituksesta ja myöntämisperusteiden ominaispiirteistä johtuu, että monet hakijat ovat perheellisiä tai yksinhuoltajia. Tuen piiriin kuuluva koulutus voi olla esimerkiksi ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon, erityisammattitutkintoon, ammattikorkeakoulututkintoon, erikoistumisopintoihin, alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon tai erilaisiin jatkotutkintoihin johtavaa tai valmentavaa koulutusta. Koulutukseen saattaa sisältyä myös työharjoittelua, joka usein voi olla palkatonta.
Aikuiskoulutustuen pituus ja määrä riippuu hakijan työhistoriasta ja palkasta. Minimissään sitä myönnetään kahdeksi kuukaudeksi, mutta koulutusjakso voi olla sangen pitkäkin. Koska tuen määrä voi olla hyvinkin pieni, monet aikuiskoulutustukea saavat joutuvat tekemään opintojen ohessa osa-aikatöitä turvatakseen perheensä elannon. Kuten moniin muihinkin Kelan etuuksiin, myös aikuiskoulutustukeen vaikuttaa kuten onkin kohtuullista, hakijan muut tulot. Muiden tulojen vaikutus määritellään seuraavasti: "Hakija voi ansaita satunnaista tuloa päätoimestaan tai muuta verotettavaa ansiotuloa enintään kolme neljäsosaa aikuiskoulutustuen määrästä tukikuukaudessa".
Tämä määrittely on siksi ongelmallinen, että monille aikuiskoulutustuen saajille voivat palkattomat työharjoitteluviikot tai -kuukaudet muodostaa toimeentuloloukun. He eivät saa harjoitteluajalta palkkaa, eivätkä pysty tekemään harjoittelun ohella tilapäistöitä, koska esimerkiksi hoitoalan harjoittelu on usein työajoiltaan epäsäännöllistä ja sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Tämän hetkisestä määrittelystä johtuen he eivät voi kuitenkaan tienata esimerkiksi etukäteen säästöön rahaa tilapäistöillä, jotta pystyisivät paikkaamaan tämän harjoitteluajalla syntyvän tulovajeen. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä tämä voi muodostua kohtalokkaaksi. Paremmin toimisi järjestelmä, jossa ylimääräisten tulojen sallittu maksimimäärä olisi laskennallinen per kuukausi, ja sallittu kokonaissumma määritettäisiin esimerkiksi koko tukiajalle ja jaettaisiin tukikuukausien määrän mukaan. Täten tuen saaja voisi oman elämäntilanteensa mukaan tienata jonain kuukautena enemmän ja pystyisi silti suorittamaan harjoittelunsa menestyksekkäästi ilman huolta toimeentulosta. Se ei lisäisi yhteiskunnan kustannuksia, vaan pikemminkin päinvastoin kun byrokratia vähenisi, mutta mahdollistaisi tukijärjestelmän joustavuuden aikuisopiskelijan elämäntilanteen mukaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen näistä yllämainituista epäkohdista, jotka liittyvät aikuiskoulutustukeen ja mitä se aikoo tehdä aikuiskoulutustukea saavien henkilöiden aseman parantamiseksi?
Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2002
Janina Andersson /vihr



Talousarvioaloite opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamisesta

27.09.2003. Talousarvioaloitteiden jättöpäivä umpeutui eilen. Valmistelimme muutaman muun eduskuntaryhmän edustajan kanssa (kd, kok, vas) yhteisiä talousarvioaloitteita opiskelijoihin liittyen, ja minä sain kunnian olla ensimmäisenä allekirjoittajana aloitteessa, jossa vaaditaan opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamista 252 euroon. Tämä on myös opetusministeriön työryhmän mietinnössään Kannustava opintotuki 18:2002 esittämä kanta. Työryhmä selvitti vuonna 2001 vaihtoehtoja lisätä opintotuen kannustavuutta. Tästä vaatimuksesta on "opiskelijaslangissa" tullut käyttöön muoto "252" eli jos joku kysyy "kannattaako hän 252:sta", tällä viitataan juuri ko. vuokrakatto-asiaan.
Saimme allekirjoituksia todella runsaasti, miltei 80, sekä opposition että hallitusryhmien taholta. TAA 5/2003 vp - Janina Andersson /vihr ym.
Talousarvioaloite 5/2003 vp: Määrärahan osoittaminen opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamiseen
Eduskunnalle
Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta. Opintotuki on vastikkeellinen sosiaaliturvan muoto, ja se korvaa päätoimisesta opiskelusta koituvia kuluja. Jotta tukea voi saada, on opiskelijan saatava opintoviikkoja eli edettävä opinnoissaan. Opintotuki on myös tarveharkintainen ja veronalainen etuus. Opiskelijan tuloja seurataan vuositulotarkastelun kautta. Opintotuen avulla pyritään myös takaamaan koulutuksellista tasa-arvoa. Opintotuen ostovoima on alentunut vuodesta 1995 lähtien elinkustannusindeksin mukaan 12 %.
Opintotuen asumislisä korvaa 80 % opiskelijan kuukausittaisista opiskeluaikaisia asumiskustannuksia 214, 44 euroon asti. Tämän vuokrakaton ylittävän osan opiskelija maksaa täysimääräisesti itse. Suurin mahdollinen kuukausittainen asumislisä on siis 171,55 euroa. Opiskelijoista yli 70 prosentilla asumiskustannukset ylittävät ylimmän korvattavan määrän. Kelan tilaston mukaan asumislisän saajia oli lukuvuonna 2001/2002 184 611 ja heidän keskimääräinen vuokransa 31.3.2002 päävuokralaisena oli 265,6 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä noin puolella asumislisän saajista vuokra ylittää nykyisen vuokrakaton, eikä opintotukilaissa määritelty asumislisän vuokrakatto vastaakaan todellista vuokratasoa. Lähtökohtana tulisi olla opiskelijoiden ja muun väestön asumisen tuen tason yhtenäisyys. Tämä on myös opetusministeriön työryhmän mietinnössään Kannustava opintotuki 18:2002 esittämä kanta. Työryhmä selvitti vuonna 2001 vaihtoehtoja lisätä opintotuen kannustavuutta.
Vuokrakaton korottaminen kohdentuu kaikille asumislisän saajille jokaisella korkeakoulupaikkakunnalla opiskelukuukausina. Em. opetusministeriön asiantuntijatyöryhmä on esittänyt vuonna 2002, että asumislisän vuokrakattoa korotetaan 252 euroon. Asumislisän vuokrakaton korottaminen vastaamaan paremmin todellisia asumiskustannuksia toisi kuukausittain asumislisää nostavalle opiskelijalle lisää tukea enimmillään noin 30 euroa. Uudistus tulisi voimaan 1.9.2004.
Jos opintotuki vastaa paremmin opiskelijoiden todellisia opiskelukustannuksia, opiskelijoiden on mahdollista keskittyä päätoimisemmin opiskeluun ja pelkästään toimeentulon vuoksi tehty työ vähenee. Muutoksella on valmistumisaikoja lyhentäviä vaikutuksia ja se kohentaa opiskelijoiden opintojen aikaista toimeentuloa. Asiasta on tehty myös lakialoite.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon momentille (29.70.55) lisäyksenä 10 000 000 euroa opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamiseen 252 euroon.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2003



Vihreiden ja kokoomuksen kopo-seminaari eduskunnassa

25.05.2004. Meillä oli tänään yhdessä kokoomuksen kanssa koulutuspoliittinen seminaari eduskunnan auditoriossa otsikolla Mitä nyt, opiskelijat? Kuulimme toinen toistaan parempia puheenvuoroja ja olen varma, että jokaiselle osanottajalle jäi jotain pureskeltavaa myös seminaarin jälkihetkiin. Laitan oheen tilaisuuden ohjelman ja siitä lähetetyn tiedotteen, mutta haluan erityisesti listata niitä piirteiä, joita Anneli Manninen Teknologiateollisuus ry:stä esitti tulevaisuuden halutun työntekijän ominaisuuksiksi:
-laaja-alaisuus
-poikkitieteellisyys
-liiketoimintaosaaminen
-palveluiden ymmärtäminen
-sosiaaliset taidot
-verkostojen hallintataidot
-kulttuurinen kiinnostus
-ihmisten johtaminen
-työkokemus
Jäin miettimään, että miten hyvin nämä ominaisuudet ja vaatimukset sopivat yhteen hallituksen aikarajoittamisten ym. kanssa enkä ole lainkaan vakuuttunut, että ne sopivat! Kuunneltuani historioitsija Jukka Relanderin loistavaa puheenvuoroa sivistyksestä ja yliopisto-ajatuksesta tuntui, että koin todella monta ahaa-elämystä!
Opiskelijoiden näkökulmat olivat raikkaita ja hyviä, ja kokonaisuudessaan seminaari oli todella onnistunut kokonaisuus!

Tiedote 25.5.2004: Kokoomus ja vihreät yhdessä sivistyksen puolesta
Kansanedustajat Suvi Lindén ja Janina Andersson sekä opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat Anna Anttinen ja Mari Puoskari tyrmäävät yhdessä hallituksen aikeet rajoittaa akateemista vapautta. - Opintoaikojen rajaus aiheuttaa yhä enemmän keskenjääneitä tutkintoja. Hallitus aikoo rapauttaa maailman parhaan koulutusjärjestelmän, joka perustuu luovuuteen ja akateemiseen vapauteen. Nyt tehty rajaus yhdeksään vuoteen saattaa johtaa rajojen tiukentamiseen myöhemmin. Kysymys on siis periaatteellinen, sanoo Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtaja Anna Anttinen.
- Toisin kuin väitetään, opiskelijat eivät vastusta opintoaikojen lyhentämistä. Opiskelijat vastustavat huonoja ja tehottomia keinoja. Oikotietä onneen ei ole - yliopistot tarvitsevat lisää rahaa ja opiskelijat turvatun toimeentulon pystyäkseen opiskelemaan täysipainoisesti, vaatii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Mari Puoskari.
- Hallituksen keinot nopeuttaa opintoaikoja ovat tehottomia ja syövät Suomen kilpailukykyä. Opintoaikojen rajaus johtaa väistämättä putkitutkintoihin. Suomi tarvitsee innovaatioita, joita syntyy laaja-alaisen ajattelun ja poikkitieteellisyyden tuloksena, kritisoi Janina Andersson hallituksen esitystä. Suvi Lindén pitää koulutuspolitiikkaa luontevana alueena tehdä oppositiopuolueiden välistä yhteistyötä.
- Tavoitteemme on yhteinen, opintoaikojen lyhentäminen aidosti kannustavin keinoin. Hallituksen keinojen toimimattomuuden näkee jo etukäteen, eikä hallituksella ole ollut halua ottaa ollenkaan asiantuntijoiden, eli yliopistojen ja opiskelijoiden näkökulmaa huomioon. Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Vihreä eduskuntaryhmä sekä Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto järjestivät "Mitä nyt opiskelijat?" -seminaarin eduskunnassa 25.5. Seminaarissa pohdittiin hallituksen opintoaikojen rajaus-esityksen vaikutuksia Suomen kilpailukykyyn ja akateemiseen vapauteen. Seminaarissa olivat alustajia opetusministeri Tuula Haatainen, tutkija Jukka Relander ja Koulutuspoliittisen ryhmän päällikkö Anneli Manninen Teknologiateollisuus ry:stä



Opintolainavähennys verotuksessa

123. Torstaina 18. marraskuuta 2004 kello 16.30
Janina Andersson /vihr: Arvoisa puhemies, ärade herr talman! Hallituksen ainoa kädenojennus maamme opiskelijoille on oikeus opintolainan vähennykseen veroista valmistumisen jälkeen, jos opiskelija täyttää useamman ehdon, joista tärkein on määräaijassa valmistuminen. Tätä uutta mallia kohtaan on tullut paljon kritiikkiä muun muassa Kelan suunnalta ja verohallinnon suunnalta: se on byrokraattinen ja hankala. Etenkin opiskelijat itse ovat erittäin kriittisiä. Näin sanoo muun muassa SYL. Järjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen ja byrokraattinen suo, josta hyötyvät vain pankit. Lainajärjestelmä ei lisää lainan houkuttelevuutta tai paranna opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Opiskelun aikana työnteko ei tule vähentymään, kukaan ei tule nostamaan lainaa nykyistä enempää. Haluaisin kysyä hallitukselta: Mikä on teidän vastauksenne tähän kritiikkiin? Onko tämä oikeastaan paras tapa tulla vastaan opiskelijan ahdinkoa nyky-Suomessa?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela : Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä tilanne on se, että työryhmä on saanut esityksensä valmiiksi. Tämä työryhmän esitys koskee opintolainan verosubventiota, johon kansanedustaja viittasikin. Tämä esitys on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Haluan tällä hetkellä rauhassa odottaa niitä lausuntoja, joita meille tämän lausuntokierroksen aikana tulee. Tämän jälkeen teemme yhteenvetoa siitä, minkälaista palautetta tämä työryhmän esitys on saanut osakseen.

Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on päätetty parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Tämä malli on sillä tavalla kätevä nykyhallitukselle, että mitään kuluja ei tule tällä hallituskaudella vasta sen jälkeen. Onko tämä tärkein syy, miksi mieluummin tämä malli eikä muun muassa vuokrakaton nostaminen, joka olisi kaikkein tehokkain ja selkein tapa auttaa opiskelijoita? Sama vuokrakatto on ollut voimassa jo siitä asti, kun minä opiskelin kymmenen vuotta sitten. Vuokrakehitys on todella ollut huimaa sen jälkeen. Opiskelijan oikea elämäntilanne on aika paljon karumpi nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Haluammeko todellakin odottaa, että joku toinen hallitus kantaa vastuun, vai tehdäänkö tässä ja nyt heti parannuksia?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa herra puhemies! Näistä muista toimenpide-ehdotuksista on keskusteltu, niistä on keskusteltu niin hallituksen piirissä kuin julkisestikin. Toinen koskee tätä vuokrakattoesitystä, johon edustaja viittasi. Viime kevään kehysriihessä näitä kahta muuta toimenpide-esitystä käytiin läpi. Toinen koski toisen asteen opiskelijoita ja toinen tätä vuokrakattoesitystä. Tämä kolmas oli lainasubventio meni eteenpäin. Kysymys on toki myös taloudellisesta realiteetista ja niistä kehyksistä, joihin tämä hallitus on sitoutunut ja, myös koko eduskunta on sitoutunut. Kehyksen puitteissa tässä on elettävä.

Kaarina Dromberg/kok:
Arvoisa puhemies! Todellakin asumislisä on ollut se, mitä opiskelijat ovat ensisijaisesti halunneet, koska me tiedämme niiden vuokrakustannusten nousun, mikä on tapahtunut viime vuosien aikana. Siinä mielessä vielä eri alueillakin on nämä vuokrat hyvin erilaisia. Se yksi asia eli opintoraha ei ole yli kymmeneen vuoteen noussut. Haluaisinkin kysyä, miten sen opintorahan käy, koska elinkustannukset ovat huomattavasti nousseet näiden kymmenen vuoden aikana.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä etenemme siten, että kehitämme opintolainan verosubventiomallia. Tällä mallilla on tietysti se etu puolellansa, että se niin ikään kannustaa nopeaan valmistumiseen. Tällä tavalla on tarkoitus edetä.

Sari Essayah/kd:
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela sanoi, että hän haluaa odottaa, kunnes lausuntokierros on käyty loppuun. Kuitenkin Helsingin Sanomissa 10.11. hän kolumnissaan kirjoittaa, että nyt luotu opintotukimalli on sosiaalisesti oikeudenmukainen, valmistumista jouduttava. Hän ihmettelee, miksi opiskelijat pelkäävät lainaa eivätkä uskalla velkaantua, kun nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Opiskelijajärjestöt ovat laskeneet, jos opiskelija ottaa viiden kuuden vuoden aikana noin 650 euroa per vuosi lainaa, niin tämä suunniteltu malli antaa mahdollisuuden tällä verosubventiolla ainoastaan korkojen vähentämiseen verotuksessa. Pidättekö, ministeri Karpela, tätä todellakin sosiaalisesti oikeudenmukaisena mallina?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että tästä opintolainan verosubventiosta on nyt saatu työryhmän esitys. Kuten sanoin siinä on tällä hetkellä lausuntokierros. Usein käy lausuntokierroksen aikana siten, että esitys vielä hioutuu, jolloin aivan lopullinen versio meille valkenee lausuntokierroksen päätyttyä, jolloin on yhteenvetojen aika. Tämä on ensimmäinen askel eteenpäin ja hyvä sellainen.

Outi Ojala/vas:
Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että kulttuuriministeri on nyt alistunut jotenkin hallituksen menokehyksiin ja valtiovarainministeriön tiukkaan linjaan. Kuitenkin hallitusohjelmassa hyvin selkeästi on annettu lupauksia opiskelijoille. Kuten me tiedämme opiskelijoita ei suinkaan tyydytä nyt se esitys, mitä ministeri täällä puolustaa. Lausuntokierros on meneillään, mutta te tiedätte aivan hyvin, että ongelma säilyy. Opiskelijat ovat tätä vastaan ja jos ainoa, mikä nyt sitten opiskelijoille tarjotaan on tämä verovähennysoikeus, niin voidaan katsoa, että hallitus on pettänyt lupauksensa. Lupaatteko, ministeri Karpela, että te seuraavassa budjettiriihessä tulette todellakin nyt taistelemaan hallitusohjelman sen kohdan puolesta, joka aidosti auttaisi opiskelijoita? Tämä verovähennys ei ole sosiaalinen ja se saattaa pahimmillaan vaikuttaa myöskin opiskeluihin hakeutumiseen, koska tällä hetkellä ei ole (Puhemies koputtaa) suinkaan varmaa, että valmistuttuaan saa työtä.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa puhemies! Tähän työllisyyskysymykseen: Kannattaa muistaa, että Suomen väestön ikääntyessä ja suurten ikäpolvien siirtyessä työelämästä pois eläkkeelle varmasti tilanne työllistymisen kohdalla on toisenlainen tulevina vuosina ja hyvin todennäköisesti jopa sen luonteinen, että työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin ne ovat tänä päivänä. Kannattaa myös muistaa, että tuo työryhmän esitys, joka siis on lausunnolla tällä hetkellä, pitää sisällään myös tämän opintolainan kuukausimäärän korottamisen 80 eurolla, joka tuo kyllä taloudellista tukea myös opintojen aikana ja opintojen päätyttyä taloudellista tukea siten, että osan lainasta saa verosubventiomuotoisesti anteeksi. Tämä on askel eteenpäin, mutta on varmasti sekin tosiasia otettava huomioon, että taloudellisten realiteettien puitteissa näitä asioita on tarkoitus askel askelelta viedä eteenpäin.

Suvi Lindén/kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihen jälkeen näimme sen, että tämä hallitus ainakin sumuttaa opiskelijoita. Hallitusohjelmassa selvästi todetaan, että opintososiaalista asemaa parannetaan, mutta kehysriihessä nähtiin, että siihen ei haluta varata kuitenkaan yhtään ainutta euroa. Jollakin tavalla tietysti tämä verovähennysoikeus hyödyttää tulevia opiskelijoita. Tällä hetkellä keskimäärin 5 000 euroa opiskelija ottaa lainaa, kun sitä ottaa, ja tämä verohyöty olisi 750 euroa sitten tähän 5 000 euroon, mikä nyt ei ole kovin suuri sosiaalisen aseman hyöty tästä verovähennyksestä. Ministeri Karpela, kysyisin: Millä tavoin te parannatte tällä hetkellä opiskelevien opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, koska nämä tulevat muutokset koskevat ensi syksynä aloittavia opiskelijoita? Tällä hetkellä on kymmeniä-, satojatuhansia opiskelijoita, jotka opiskelevat ja (Puhemies koputtaa) joitten opintososiaalinen asema tällä hetkellä on hyvin heikko ja jotka eivät tule saamaan mitään verovähennysoikeuksia.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa herra puhemies! Jotta tästä keskustelusta ei nyt kuitenkaan syntyisi sellaista käsitystä, että tätä esitystä ei haluttaisi ottaa ollenkaan käyttöön, niin sellaisia terveisiä en ole saanut kuullakseni. Myös olen tulkinnut sitä käytyä keskustelua täällä eduskunnassa, että ei kai täällä kukaan kuitenkaan vastusta, että osan opintolainasta anteeksi saisi. Kyllä se silti askel eteenpäin on. Mutta toinen asia, mihin edustaja viittasi, se, että opintolainaa ei ole riittävästi käytetty ja tämä on aivan tosiasia. Opintolainaa ei ole riittävästi hyödynnetty. Sitä ei ole riittävästi ymmärretty kenties osana tätä opintotukea, mutta uskon, että tämä esitys, joka varmasti vielä hioutuu matkan varrella, omalta osaltaan lisää opintolainan houkuttelevuutta. Ja tämä uudistus tulee koskemaan niitä opiskelijoita, jotka aloittavat opintonsa ensi syksynä.

Petri Neittaanmäki /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Jos tämä työryhmän esitys toteutuu, niin todellakin opintolainan määrä ja valtion takaus nousee ja osa näistä koroista tulee verovähennyksen piiriin. Jos nostaa opintolainaa, niin täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Mielestäni tämä on merkittävä parannus nykyiseen tilanteeseen. Täällä esille otettuun asumislisän vuokrakaton korottamiseen voidaan palata myöhemminkin, mutta oma kantani on se, että jollakin aikavälillä tulisi päästä yhteen yhtenäiseen asumistukijärjestelmään, jolloin opiskelijatkin tulisivat yleisen asumistuen piiriin. Näin ollen kaikki kansalaiset olisivat tässä suhteessa samassa asemassa, ja tämä olisi mielestäni tavoiteltavaa. Kysynkin: Onko ministeriössä tämän suuntaisia ajatuksia valmisteilla?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela:
Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä ei ole.

Arja Alho/sd:
Arvoisa puhemies! Kun nyt selvästi näyttää siltä, että myötätuulessa on pelkästään tämä verosubventio, niin olisin kysynyt valtiovarainministeri Antti Kalliomäeltä, mitä mieltä hän on seuraavasta asiasta: Kun aikanaan niin kutsutun suuren verouudistuksen idea oli tehdä verotuksesta läpinäkyvä, päästä pois erilaisista vähennyksistä, niin onko tämä nyt päänavaus sille, että itse asiassa verotuksen kautta ryhdytään hoitamaan yhteiskunnallisia uudistuksia, muun muassa välttämättömiä opiskelijoiden taloudellisen tilanteen parantamisia? Mitä tämä tulee aiheuttamaan verotuksen oikeudenmukaisuudelle ja tälle läpinäkyvyydelle vastaisuudessa?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki:
Puhemies! Tämän uudistuksen avainsana on se, joka ilmeisesti ainoana tässä salissa ed. Ojalalta tuli viimeisenä sanana, ja se on työllisyys. Joka ikinen tässä salissa joutuu katsomaan suoraan silmiin aikanaan sitä tosiasiaa, että meidän on saatava työllisyys paremmalle tolalle kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaa muun muassa työurien pidentämistä molemmista päistä, sekä sieltä loppupäästä että, niin kuin tässä esityksessä, alkupäästä. Kannattaa nyt muistaa, että tällä esityksellä kuitenkin kannustetaan opiskelijoita suorittamaan opintonsa ripeämmin loppuun kuin aikaisemmin ja siirtymään työelämään aikaisemmin. Se on tämän perusasia.

Ensimmäinen varapuhemies: Kysymys on loppuun käsitelty.



Opiskelijoiden vuokrakaton korottaminen

10.1.2005 Viime vuoden loppu oli perinteiseen tapaan kiireistä aikaa. Erityisesti yritimme taas saada vihreitä kädenjälkiä valtion budjettiin ja vaikka moni asia jäi vielä odottelemaan suotuisampia aikoja, jotain hyvääkin saimme aikaan.
Yli kymmenen vuoden ajan ovat opiskelijoiden opintotukiasiat olleet enemmän tai vähemmän esillä, ja viime vuosina erityisesti opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen 252 euroon on ollut opiskelijajärjestöjen keskeisenä tavoitteena. Vuosi sitten olin ensimmäisenä allekirjoittajana yhteisessä talousarvioaloitteessa, jossa ehdotettiin vuokrakaton korottamista ko. summaan, mutta vaikka aloite sai allekirjoittajia yli puoluerajojen ja myös hallituspuolueiden edustajista monta kymmentä nimeä, ei tavoitteemme valitettavasti toteutunut.
Tänä vuonna vaatimus oli jälleen yhtenä osana vihreää vaihtoehtobudjettia, ja vaikka hallitus ei ollut taaskaan tekemässä tätä parannusta, toimi valtio-varainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto asiassa todella hyvin. Olin todella iloinen siitä, että omassa jaostossani pidettiin tätä asiaa niin tärkeänä ja yhteinen tahtotila löytyi opiskelijoiden puolesta, ja vuokrakattoa saatiin vihdoin korotettua tuohon tavoitesummaan! Olin kyllä jo hieman epätoivoinen, kun asiaa soudettiin ja huovattiin edestakaisin niin pitkän aikaa, vuosi toisensa jälkeen ja ajattelin, ettei tämä tavoite ikinä toteudu. Tosin monen vuoden vitkuttelun jälkeen on jonkun laskelman mukaan 252e jäljessä todellisesta tarpeesta, joka olisi hieman päälle 260 euroa. Uskon kuitenkin, että opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä tästäkin parannuksesta, kun tämän vuoden marraskuusta lähtien vuokrakatto todellakin vihdoin nousee.



Opintoajan rajaus

29.1.2005 Opiskelijoiden asiat eivät kuitenkaan jää unholaan, vaikka tällainen työvoitto kilahtikin kassaan. Hallitus on esittänyt yliopistolakiin muutosta, jonka seurauksena opintoaikoja tullaan jatkossa rajoittamaan myös kor-keakouluissa. Muutosta ovat vastustaneet vankassa yhteisrintamassa niin yliopisto- kuin koko opiskelijajär-jestökenttäkin, enkä itse kyllä pidä lainkaan järkevänä tällaisia rajoituksia. On tietysti hyvä asia, että opis-keluaikoja pyritään lyhentämään, mutta olen itse nähnyt huomattavasti tehokkaampiakin keinoehdotuksia kuin tämä opiskeluajan rajoittaminen. Mm. opintojen ohjaus, korkeampi opintotuki työssäkäyntitarpeen vähentämiseen sekä parempi kurssikirjojen saatavuus voisivat olla tällaisia keinoja. Me vihreät olemme puhuneet näiden seikkojen puolesta jo kauan, ja olen itse täysin vakuuttunut siitä, että on huomattavasti parempi asia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin, että opiskelija voi valita sellaisen opintopolun, mikä vastaa parhaiten hänen omaa alaansa ja työllistymistarpeitaan. On aloja, joilla kannattaa lukea ns. putkitut-kinto, ja tällöin kaikki toimet, jotka mahdollistaisivat kokopäivätoimisen opiskelun ilman työntekoa tulevat tarpeeseen.
Kuitenkin omasta kokemuksestani tiedän, että elämässä tulee tilanteita, joita ei aina voi enna-koida. Itselleni sellaisia asioita olivat perheenperustaminen ja kansanedustajuus. Kaikkien tutkintojen sisältöjä ei voi oppia vain kirjoista, tarvitaan myös työ- ja elämänkokemusta. Ei myöskään voi pitää vähäisenä sitä seikkaa, että yliopistokoulutuksen ja yliopisto-opetuksen luonteeseen ei kuulu yksisilmäinen tehok-kuusajattelu, jossa opin sisällöllä ei ole mitään väliä, kunhan opiskelija vain valmistuu "ajoissa".
En ymmärrä miksi opiskelijat, jotka ehkä opiskelevat tavoiteaikaa hitaammin, mutta tekevät samalla töitä, maksa-vat veroja, eivät nosta opintotukia eivätkä varsinaisesti kuluta valtion tai yliopistonkaan resursseja suuria määriä, ovat niin suuri uhka valtiolle. Ymmärrän huolen opiskelijoista, jotka eivät ikinä valmistu, koska suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle tarvitsemme heidän tilalleen työntekijöitä. Mielestäni kuitenkin lähtökohdan pitää olla se, että opiskelijaa, joka syystä tai toisesta on ollut pois opiskelijamaailmasta ja ha-luaa palata tekemään opintonsa loppuun, autetaan kaikin mahdollisin keinoin ja kynnystä takaisin yliopis-toon madalletaan mahdollisimman paljon. Osa yliopistoväestä saattaa pitää tällaista turhana paapomisena jne., mutta juuri valmistuneen opiskelijoiden mielenterveyttä koskevan tutkimuksen tuloksetkin olivat sen verran huolestuttavia, että mielestäni pitää muistaa, että joillekin se opintojentilapäinen keskeyttäminen ja takaisin paluu ei välttämättä ole niin helppoa ja yksinkertaista, kuin voisi kuvitella.



Kansalaisen mikrotuki -palvelu Turussa

7.2.2005 Olin tänään tutustumassa Kansalaisen mikrotuki -palveluun. Kansalaisen mikrotuki-hanke on osa Turun kaupungin ihminen@turku.fi- ja Turun ammattikorkeakoulun alueellisen vaikuttavuuden kehittämishanketta. Sen tarkoituksena on tarjota maksutonta apua, neuvontaa ja koulutusta tietokoneasioissa turkulaisille tietokoneenomistajille. Opastajina toimivat Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat. Neuvontaa ongelmatilanteissa saa neuvontapisteestä, puhelimitse ja sähköpostilla, mutta tarkoituksena on myös tarjota opastusta perustaitojen kehittämiseksi kirjastojen verkkotoreilla. Yhteystiedot ja lisää hankkeesta löytyy sivulta . Tämän hankkeeseen tutustumisen lisäksi sain päivitystä ammattikorkeakoulujen tilanteesta, mikä olikin tosi hyvä, koska amk-jatkotutkintojen ja muiden kehitysaskeleiden keskellä tuntuu välillä siltä, että pää menee pyörälle uusien termien ja nimikkeiden viidakossa.



Reilua tukea yliopistoille ja opiskelijoille

Ohessa koulutuspoliittinen ajankohtaiskolumni, joka julkaistiin 13.5.2005 hieman lyhennetyssä ja tiivistetyssä muodossa Turun Ylioppilaslehti TYL:ssa

Hallitus näkee opiskelijat yhtenä yhtenäisenä joukkona. Tosiasiassa opiskelijoiden tausta, elämäntilanteet ja tarpeet ovat hyvinkin vaihtelevia. Opintosuoritusten ja opintoaikojen sijasta on kiinnitettävä enemmän huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin ja työhyvinvointiajattelua on tuotava myös korkeakoulupolitiikkaan. Vaikka elämäntavat ovat muuttuneet entistä terveellisemmiksi, opiskelijat voivat huonommin ja oireilevat entistä enemmän. Erityisen huolestuttavaa on mielenterveyden ongelmien voimakas kasvu.

Monet yliopisto-opiskelun ongelmista ratkeaisivat sillä, että korkeakouluille annettaisiin riittävästi rahoitusta opetuksen ja opinto-ohjauksen järjestämiseen ja opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia nostettaisiin kokopäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi. Hallitus esittää yliopistolle uusia velvoitteita ohjauksen ja opetustarjonnan lisäämisestä antamatta lisäresursseja velvoitteiden noudattamiseen, vaikka yliopistot kärsivät jo nyt huomattavasta resurssipulasta, joka heijastuu tarjolla olevien kurssien määrään, tenttikirjojen saatavuuteen, opintojen suorittamismahdollisuuksiin ja opintojen ohjaukseen.

Asumislisän vuokrakaton korottaminen 252 euroon onkin ollut viime vuosina opiskelijajärjestöjen keskeisenä tavoitteena. Vaatimus oli jälleen yhtenä osana myös vihreää vaihtoehtobudjettia, ja vaikka hallitus ei ollut taaskaan tekemässä tätä parannusta, toimi valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto asiassa hyvin. Olin erittäin iloinen siitä, että jaostossani pidettiin tätä asiaa niin tärkeänä että yhteinen tahtotila löytyi opiskelijoiden puolesta ja marraskuusta lähtien vuokrakatto todellakin vihdoin nousee tavoitesummaan.

Hallituksen ehdottama opintolainan verovähennysmalli on epäreilu tukimuoto: se auttaa nyt jo hyvin pärjääviä ja nopeasti valmistuvia. Lainarahoitteinen opiskelu asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, mikä on opiskellun alan palkkataso ja löytyykö valmistuneille alan töitä Lisäksi opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen on piilotukea pankeille. Valtiovarainvaliokunta antoi 8.4.2005 sivistysvaliokunnalle lausunnon opintotukilain ja verolainsäädännön muuttamisesta opintolainavähennysten edellyttämiltä osilta (VaVL 12/2005 vp - HE 11/2005 vp) ja jätimme Anni Sinnemäen kanssa lausuntoon eriävän mielipiteen. Lainajärjestelyjen sijaan tulisi opintorahaa korottaa 10 prosentilla. Korkeakouluopiskelijan kohdalla tämä tarkoittaisi opintorahan nousemista 285 euroon kuukaudessa. Korotuksen kustannusvaikutus on 43,7 miljoonaa euroa.

Opintojen joustavuus tarjoaa nykyisin opiskelijoille mahdollisuuden hankkia lapsia myös opiskeluaikana. Hallituksen esittämä opintoaikojen rajaus tulee rajoittamaan tätä mahdollisuutta, vaikka perusteet vanhemmuuden ja opiskelun yhdistämisen tukemiselle ovat vankat - opiskeluaikahan ajoittuu niihin aikoihin, jolloin ihminen on parhaassa perheenperustamisiässä. Tilannetta helpottaisi, jos opintoihin saataisiin joustavuutta ja opiskelijavanhemmille palveluja, opiskelijoiden lapsille järjestettäisiin mahdollisuus lyhytaikaiseen päivähoitoon ja minimiäitiyspäivärahaa korotettaisiin nykyisestä 15,20 eurosta/päivä 23,4 euroon/päivä eli työttömän peruspäivärahan tasolle.



Pappa betalar?

Ohessa samaa tematiikkaa, eli opiskelija- ja ylipistot -aihetta, kuin TYLkkärin kirjoitus, mutta hieman eri näkökulmia ja osin eri asiasisältöä. Olen tarjonnut sitä Turkulainen-lehdelle toukokuussa 2005.

Hallitus näkee opiskelijat ensisijaisesti tulevina työntekijöinä, joiden mahdollisimman nopea valmistuminen on ykköstavoite. Opiskelijat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen joukko, vaan yksilöitä joiden elämäntilanne vaihtelee suuresti. Kansaneläkelaitoksen tutkimuksen mukaan rahanpuutteen vuoksi: joka viides opiskelija joutuu olemaan joskus päivän syömättä, joka viides joutuu joskus jättämään tarvitsemansa lääkkeet ostamatta, noin neljä prosenttia opiskelijoista on usein tai melko usein päivän syömättä. Vaikka elämäntavat ovat muuttuneet entistä terveellisemmiksi, opiskelijat voivat huonommin ja oireilevat entistä enemmän. Erityisen huolestuttavaa on mielenterveysongelmien voimakas kasvu.

Tutkimusten mukaan suurimman loven opiskelijan kukkaroon tekee asuminen, joka syö monen opiskelijan tuloista yli puolet. Viime vuosina erityisesti opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen 252 euroon onkin ollut opiskelijajärjestöjen keskeisenä tavoitteena. Tämä vaatimus oli jälleen yhtenä osana vihreää vaihtoehtobudjettia, ja vaikka hallitus ei ollut taaskaan tekemässä tätä parannusta, toimi valtio-varainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto asiassa hyvin. Olin erittäin iloinen siitä, että jaostossani pidettiin tätä asiaa niin tärkeänä että yhteinen tahtotila löytyi opiskelijoiden puolesta. Marraskuusta lähtien vuokrakatto todellakin vihdoin nousee tavoitesummaan!

Hallituksen ehdottama opintolainan verovähennysmalli on sen sijaan epäreilu tukimuoto. Lainarahoitteinen opiskelu asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, mikä on opiskellun alan palkkataso ja löytyykö valmistuneille alan töitä. Esimerkiksi opettajalla ja lääkärillä on aivan erilaiset edellytykset huolehtia opintolainan lyhennyksistä, kirjastonhoitajasta puhumattakaan. Lisäksi opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen on piilotukea pankeille.

Kansaneläkelaitoksen mukaan taloudellisen tilanteensa kokevat erityisen vaikeaksi nimenomaan ne opiskelijat, jotka ovat nostaneet opintolainansa: lainaan turvaudutaan vasta kun muita vaihtoehtoja ei enää ole. Opintolainan nostaminen on myös edellytys toimeentulotuen saamiselle, mikä pakottaa nimenomaan kaikkein tiukimmilla olevat opiskelijat velkaantumaan. Lainatakuun nousu ei helpota heidän elämäänsä lainkaan. Esimerkiksi yksinhuoltajaopiskelijalle lainan nousu 80 eurolla kuussa tarkoittaa 80 euroa vähemmän toimeentulotukea kuussa. Valtiovarainvaliokunta antoi 8.4.2005 sivistysvaliokunnalle opintotukilain muuttamisesta ym. lausunnon (VaVL 12/2005 vp - HE 11/2005 vp) ja jätimme Anni Sinnemäen kanssa lausuntoon eriävän mielipiteen

Hallituksen esittämä opintoaikojen rajaus tulee rajoittamaan entisestään myös opiskelijoiden mahdollisuutta hankkia lapsia.

Etenkin nuorten miesten kohtaama ongelma on opiskelemaan pääsyn viivästyminen jopa kahdella vuodella lukion päättymisestä varusmiespalveluksen takia. Erityisiä ongelmia liittyy siviilipalvelusajan nykyiseen pituuteen (13 kk). Varusmiespalvelun osalta ministeri Karpela lupasi jo vuonna 2003 parannusta nykytilanteeseen, mutta asialle ei ole tehty mitään.

Monen opiskelijan toimeentulo riippuu vanhempien varallisuudesta ja maksuhaluista. Peräti kolmannes opiskelijoista saa rahaa vanhemmiltaan usein tai melko usein, vielä useampi satunnaisesti. Opintoaikojen rajaamisen vuoksi ei tulevaisuuden opiskelijoilla ole enää aikaa käydä töissä ja jos opintolainaa ei uskalleta ottaa, tai jos se ei riitä säälliseen elämään, voidaan kysyä:

Onko Suomesta tulossa maa, jossa vanhempien maksukyky ratkaisee sen, kuka voi opiskella?

Janina Andersson
kansanedustaja (vihr)
valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen



Lärare - hur mår du?

Vi blir ofta hemblinda för sådant som är extra bra i Finland. En nytta med t.ex. EU är att vi emellanåt får se jämförande statistik som påminner oss om vad som är värt att vara stolt över.

Det finländska skolsystemet med bra utbildade lärare och gratis varm lunch åt alla är något som vi tar för givet. På ett studiebesök till Danmark nyligen där vi skulle bekanta oss med den aktiva danska arbetskraftspolitiken och den människonära personliga åldringsvården, råkade vi som en biprodukt få höra om det danska samhällets problem på skolsektorn.

I Danmark har man ingen skolmat, så barnen äter smörrebröd, hamburgare eller kanske ingen mat alls, och så orkar de inte vara koncentrerade hela skoldagen. Lärarnas utbildningsnivå verkar också vara lägre än i Finland. Slutresultatet är att den generation som nu går ut ur skolan kan minde än deras föräldrar kunde!

I Finland är jag helt säker på att situationen är en annan, i varje fall om eleven har haft turen att inte byta mellan olika vikarier hela tiden. Vi har nämligen en stor risk att förlora vårt fina skolsystem om vi bränner ut våra bra lärare med för stora elevgrupper och ansvar för projekt och annat som faller på för få fastanställda lärare då vikarie-rumban sätter igång. Våra strama skolbudgeter leder till att inte en enda lärare kan fastanställas i "onödan".

På svenska sidan har vi dessutom problem med att få utbildade lärare i Södra Finland. Min tro på att lärarutbildningens pedagogiska sida är viktig, har märkbart förstärkts då min pojke fått njuta av välutbildade lärare i tre år nu.

Hans första lärare blev just färdig medan klassen började, och hennes varma, uppmuntrande och livsglada pedagogik var bättre än vad jag någonsin kunnat föreställa mig. Efter två år med henne hade klassen en jättefin vi-anda och tro på sig själv. Nu har denna lyckliga klass haft ett år en mycket erfaren, ambitiös och yrkeskicklig lärare, som de till all lycka har fått option på åtminstone ett år till med. Det här är en klass som har haft tur, för samtidigt finns det klasser som byter mellan olika lärare stup i kvarten och då hinner ingen få till stånd någon klassanda eller ta i små problem innan de hunnit bli stora. T.ex. den lärare min pojke nu har tog blixt snabbt tag i ett litet problem hon fått höra om och såg till att klassen diskuterade tills saken var klar. Jag är full av beundran för dessa lärare, men orolig över hur länge de orkar.

Alla elever borde få ha rätt till en lika fin skolgång som den jag nu fått skåda på nära håll. Avgörande för att detta skall lyckas är yrkeskickliga lärare, som har tid att koncentrera sig på sina elever. Om läraren har bra att vara med sin klass och inte är för stressad, så har vi alla förutsättningar att stoltsera med världens bästa skolsystem.

Tyvärr är budskapen från verkligheten inte så optimistiska just nu. Stödpersonalen i skolorna minskas, samtidigt som antalet elever med behov av stöd ökar. Då blir det ännu tyngre för lärarna att orka med sitt arbete.

Som förälder är min oroliga fråga: lärare - hur mår du?



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi